11.3.09

Kiellettyjä hedelmiä.

Lasten kiroilu on varmaan tuttua joka torpassa jossa lapsia on. Tämä tuli mieleen, kun eilen pyysin C:tä hakemaan A:n syömään ja pontevasti poika meni lastenhuoneen ovella ja kajautti: Tuu syömään JumaVauta! Vaikeaa on olla reagoimatta millään tavoin. A:n ja B:n ollessa noin 5 ja 7 vuotiaita heillä lipsahteli kirosanoja turhan tiiviisti. Kaikki saippuat ja pippurit kokeiltiin, mutta vaikutus jäi lyhyeksi. Kun paha maku katosi suusta, niin kirosanat palasivat putkahtelemaan sinne tänne puheeseen. Keskusteltiin sanojen merkityksistä- mutta sehän vain nauratti jannuja. Mietin ja mietin mitä vielä voisin tehdä ja päädyin sellaiseen ratkaisuun, että pidimme kiroilupäivän. Molemmat pojat saivat luvan kanssa paukutella perkeleitä, saatanoita, vittuja ja helvettejä niin paljon kuin lystäsivät. Ainoa edellytys oli, että jokaista kirosanaa piti maistella suussa oikein kunnolla, että muistaa miltä ne sanat maistuu. Ja kyllä äitillä syljetti kuunnella. Aivan niskavillat pystyssä mietin, että onnistuuko tämä ja jos ei onnistu, niin en kehtaa enää koskaan liikkua julkisilla paikoilla niiden kanssa. Nelisen tuntia pojat jaksoivat maustaa joka lauseen runsailla ärräpäillä, kunnes alkoivatkin keksiä omia hurjia sanoja: Pirkula! Helmutti!

Seuraavana päivänä kirosanat olivat taas kiellettyjen listalla, mutta eivät pojat niitä kaivanneetkaan. Vielä joskus muistelevat sitä päivää, mutteivät mitenkään kaihoisasti vaan todeten, että eipä siinä mitään hienoa ollutkaan. Ne sanat on maisteltu, eivätkä olleet kummoisia maultaan.

Suklaajoulukalenterien kanssa kävi vähän samoin, tosin siitä jäi vuotuinen tapa. Mietimme ystäväni kanssa pikkujouluihin lapsille yllätystä ja pohdimme mikä olisi omassa lapsuudessa ollut "paras" yllätys. No se, että saa syödä kaikki 24 suklaata kerralla! Niinpä ostimme lapsille kalenterit, jotka piilotettiin aarteenetsintää varten ja kun lapset olivat löytäneet ne, niin saivat syödä koko kalenterin kerralla! Ilmeet olivat näkemisen arvoisia: Ootteko te ihan tosissaan, että kaikki luukut saa avata nyt???? Juu-u! Antaa mennä vaan!
Tätä nykyä ostetaan hetikalenterit ja sitten on ne oikeat kalenterit, joista saa avata luukun kerrallaan. Marketeilta saa niitä 99 sentin kalentereita, että eipä ole sekään riemu hinnankiroissa.

Viime yönä näin unta ristiäisistä- kaksi(!) vauvaa ja ristiäiset olivat lähikaupan koiranruokaosastolla. Jossain linnunsiemenlaareilla pohdimme nimiä vauvoille Ukon kanssa samalla, kun otimme laarista kauhan kakkulapioksi. Unientulkitsijat, en luultavasti halua kuulla mitä uneni tarkoittaa;D

S.A.

5 kommenttia:

Nelmi kirjoitti...

Enpä ryhdy unesi tulkiksi, ehkäpä olet lukenut edellisen kirjoituksen viimeisen kommentin kaksosita ja ulostuksista :D
Meillä on tietenkin myös ollut nuo kirosanat, niinkuin joka lapsiperheessä ongelma. Meillä ei reagoitu niihin mitenkään, ihan kuin emme olisi kuulleet koko sanaa. Itse kun emme harrasta tuota kiroilua, niin nopeasti lapset sen sitten unohtavat, uutuudenviehätys katoaa. Muutenkin oma esimerkki on kaikkein paras opetellessa vaikkapa kohteliaisuuksia, esim. kaupan kassalla kiitos, ole hyvä... Joskus sitä vain tuntuu, että ei muka pysty vaikuttamaan lapsiinsa ja nykyisin kun vielä kaikki toosat kiljuvat, että kuinka paljon eri tahoilla on otettava kasvatusvastuuta lapsista. Eheei kyllä se vastuu on ihan yksin lapsen omilla vanhemmilla ja heidän omalla esimerkillään.

Hannele kirjoitti...

Meillä on edelleen käytössä se possupankki, jonka kyljessä lukee: LOMARAHA. Sinne sitten 50-senttinen tai euro, kirosanan laadusta riippuen. Mutta tässä voipi käydä kuten mun kaverille, kolmen lapsen äidille. Sovittiin etä kirosanoista menee sakko.Äiti joutui laittamaan possuun ensimmäisen kolikon. Mie voisin tulkita unesi, mutta et halua kuulla,jumavauta!

Eeva kirjoitti...

JumaVauta juu kun nauratti taas!!!

Meillä Jere yritti vee sanaa, ja kun sanoi, minä "tyhmänä" siihen, että mikä tippui ja aloin muka etsimään. Toinen sanoi vielä että vittu, ja mä taas siihen, että mikä tippui. Jätkällä meni hermo, eikä enää sanonut sitä. Meillä on lapsilla tiedossa se, että jotkut sanat ovat aikuisten sanoja ja sillä hyvä. Ihmeen helpolla se asia on mennyt. Vaikka kuulkaa täällä seinät punastelee välillä kun äiti päräyttää!

Riepu kirjoitti...

Kääk, toivottavasti kyseessä ei ollu enneuni! :D Toivottavasti sattui halpa kauppa kohdalle.
Muistan aika hyvin kuinka se joulukalenteri aina poltteli sielä seinällä. Voi sitä riemua jos kalenterin osti pari päivää myöhässä- sitte sai syyä ainaki enemmän ko yhen suklaan :)

stansta kirjoitti...

Voi, tuo joulukalenterijuttu on hyvä! Unta en kehtais ennustella, en millään... :)