24.3.09

Sekalaista höpönlöpöä.

Menin taannoin tilaamaan Remun pantaan semmoisen läpyskän, johon tuli minun puhelinnro. Se kun säännöllisen epäsäännöllisesti karkailee, niin onpahan jotain tietoa meistä tolloista omistajistakin. Suutari sanoi, että numeron lisäksi siihen mahtuu myös nimi. Ja ah! Tässä taas niitä välkyimpiä hetkiäni---> Olin hetken hiljaa ja kysyin, että: "Kumman nimi siihen laitetaan, minun vai koiran?" Siis ihan totta, ajattelin, että jos koiran joku löytää, niin on mukavampaa soittaa, kun tietää kuka siellä puhelimen toisessa päässä vastaa. Suutarin ilme oli jokseenkin näkemisen arvoinen. Hetken tuijotettuaan sanoi vain, että: "Yleensä kyllä koiran... mutta voithan sinä siihen oman nimesikin laittaa..." Ja pätkä hiiidasta tuijotusta päälle. (edit. tajusin myöhemmin miten tyhmältä minusta kuulostaisi, jos joku soittaisi minulle ja ilmoittaisi susikairan akan olevan esim. löytöeläintarhassa, mikä ei tällä äo:lla taitaisi olla hullumpi paikka minulle)

Tämä kertomus vain siitä hyvästä, että kun hain äsken B:n kotoa viedäkseni hammaslääkäriin, niin Remu karkasi ja eipä ollut aikaa jäädä ajelemaan ympäri kyliä koirajahtiin. Kevättä rinnassa jos toisessakin.

A:lla ja B:llä tänään leffailta, sikäli mikäli koiraa ei viedä löytöeläintarhaan (35 €) ja jos viedään, niin leffarahat käytetään lyhentämättöminä koiran kotiin lunastamiseen. Jospa se "älä avaa vielä sitä ovea"-komento joskus sitten menisi perille!?

Eilinen meni jutellessa syviä asioita ystävän kanssa ja tulihan siinä itkettyäkin. Saunassa itkeminen on sekä helppoa, että mukavaa. Voi sanoa, että muka meni hikeä silmiin, vaikka oikeasti itkettää aivan mahdottomasti. No elämällä on tapana kantaa, joten elellään hetki kerrallaan. Älkääkä huolehtiko minusta ainakaan. Kaikki on hyvin. Ystävän murheet ne vaan sydäntä painaa.

Mutta sitten tähän mahdottomaan tunnustuksien tulvaan! Mietin jo tuossa, että pitääkö mulla alkaa perimään blogin sisäänpääsy- ja narikkamaksua, mutta hylkäsin kuitenkin sen idean;D Vitsi, vitsi!


Kiitos Käsitöitä ja muuta mukavaa-blogin Kirsille! Kiitos Kastanjetti-Nanalle! Kiitos Hannille! Kiitos Timantille! Kiitos Stanstalle!

Kiitos Tirlittalle Tiilivalkoiseen! Nyt mainostan- käykääpä lukemassa "kutsu ilimastonlämmitystalakoosiin"-kirjoitus! Osui ja Upposi:D


Hahaa! Nytpä teenkin niin, että annan virtuaalisen kukistajamehiläispaidan kaikille teille, joiden päivää saimme piristettyä=D Tästä suuri erityiskiitos sekä Ruskalle, että Liskonaiselle- jolta minun täytyy sähköpostitse tiedustella osoite, jossa hän on käynyt tämän luomassa;D



Siispä ottakaas mukaanne kukistajamehiläinen ja olkaa varovaisia näinä hurjina aikoina!
Pirjo, Maami, Nana, Villikissa, Ruska, Alohomora, Liskonainen, Inkivääri, Hannele, Anne, Riepu, Marjut, Stansta, Sipulix sekä Kirsi ja Tirlitta=)
Nyt paneudun tiukasti sähköpostirähinöintiin ja odottelen kuulumisia koirasta. Pitäkää peukkuja poikien puolesta, nyt alkaa todella olla leffarahat suuren kysymysmerkin alla!
Jossain oli vielä semmoinen, että mitä tänään on oppinut-juttu. Olen oppinut, että ei kannata istua irtokarkkipussin päällä auton penkillä, jossa on penkinlämmitin. Minulla on nyt yksi 350 grammaa painava irtokarkki. Maku on sulanut/uudelleen jähmettynyt suklaa-hedelmä-salmiakki-lakritsa-vaahtokarkki.
S.A.

14 kommenttia:

Nana kirjoitti...

Miten muuten voi olla irtokarkeista kyse, jos ne on pussissa?
Toivottavasti Remu on palannut kotiin ja pojat valmistelevat jo leffailtaa...
Ja ihan mahottomasti kiitoksia aivan upeasta kukistajamehiläispaidasta!! Pidän sitä aina :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Oi, blogisi saa unohtamaan murheet paremmin kuin dementia :D! Toivon todella, että koira löytyy pikaisesti :/.

Anonyymi kirjoitti...

tulkitsen tämän kunnariksi. erikois-sellaiseksi ja hinaan sen liskonluolani porttia vartioimaan. ettei ne kukistajatyypit pääse likelle!

Anonyymi kirjoitti...

Voi jessus mikä plakaati! Naurattaa! Vien tämän kipinkapin kotiini, kiitos! Ainakin Paitabaanalla (muistaakseni?) sai teettää omasta tekstistä paidan. Tosin mun teettämät paidat ei tulleet koskaan, oli omilla teksteillä tilattu kavereille hääpäivälahjat. En onneksi maksanut etukäteeen niitä. Luulin että sulla on 350 grammaa irttareita liiskaantuneena housun persuuksiin. Onneksi vain muuten liiskaantuivat. Voithan saada siitä uuden makunautinnon.

Kirsi74 kirjoitti...

Kiitos :o) Vieläkin tässä hekottelen... Mies jo kävi kyselemässä, että mitä mä oikein nauran. Piti hänelle näyttää, ettei pidä mua ihan täysin kajahtaneelta...

TaiNa kirjoitti...

Höh, minäki oisin varmaan kysynyt että kumman nimi siihen plakaattiin laitetaan, koiran vai oma... x)

On muuten komia paita, kiitosta vaan nauruista taas! :) Toivottavasti koira löytyy kotiin.

ps. Söitkö sen ison karkin? Veikkaan että söit kuitenkin.. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hehkuvainen sanoi jo sen mitä ajattelin sanoa...joten komppaan häntä =)

Plakaatin nappasin blogiini pikaiseen...kiitos!=)

Villikissa kirjoitti...

Kiitoksia komeasta paidasta.Se komistaa nyt blogiani!
Minua naurattaa vieläkin kommenttisi edellisestä postauksesta: Kuvittelen sinun kulkevan ympäri Susikairaa kasvavan vatsasi kanssa kyseinen paita päällä.On siinä mummoilla ja muillakin ihmettelemistä=D

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, tämä on HIENO!!

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aika ! Kiitos ihanasta paidasta :D:D:D ja koirakin onneksi löytyi :)

Inkivääri kirjoitti...

Voi kiitoskia paidasta - se on ihan paras:D Ja se irtokarkki:D:D

Anonyymi kirjoitti...

Haha, ehkä paras paita mitä olen koskaan saanu :D vaikka näin virtuaalisesti.

Anonyymi kirjoitti...

KIITOS paidasta, joka on ihan mahtava!!!! :D

Irina K. kirjoitti...

Kiitos. Löysin blogisi ja juttusi saivat minut nauramaan ääneen. Sitä ei koskaan tapahdu liikaa, joten olet kiitokseni ansainnut :D