9.8.09

Laastaria koiralle (ja vähän äidillekin).

Grillijuhlat olivat mitä onnistuneimmat, jopa sitä närästystä myöten. Nuorten miesten vauvamahaihastelut kaikessa vilpittömyydessään(?) kerrassaan liikuttavia:) Miesväki lähti vielä kurkkimaan terassitarjontaa ja Akka ajeli ompelukoneella puolille öin. Vessan lavuaarissa meillä oli tämmöinen innovaatio, liekö siirtonurmea vai mitä? Ceen tekosia. Lisäksi samainen Cee leikki lääkärileikkiä ja laastaroi noin 10 metrillä teippiä Remun. Ei auta selkäänsä kääntää hetkeksikään, ei.
Remusta ei valitettavasti ole laastarikuvaa. Piti aika vilkkaasti irrotella teipit tuohtuneesta koirasta ja kammata viikset taas ojennukseen.

*Nyt yritän taas hengitellä rauhallisesti ja kääntää aika räyhäkkään mielen positiiviselle taajuudelle. Harmi, ettei typeryydestä voi parantua. (Huom. kukaan tässä talossa asuva tai eilinen vieras ei ole saanut pahoitettua mieltäni.)
Ukolle totesin, että en enää ikinä vastaa sen yhden tietyn henkilön puheluihin ja jos kehtaa tulla eteeni, niin vetelen avokämmenellä pitkin korvia ja se on minulta PAHA uhkaus, jonka aion epäilemättä toteuttaakin. Rajansa kaikella ja joskus se mitta täyttyy lauhkeammallakin lampaalla. Nyt se mitta tuli juuri täyteen. Anteeksi tämmöinen epämääräinen selvitys, mutta jospa se mielikin tästä kohenisi! (Saa lähetellä semmoisia iloisia ajatuksia tänne päin!)* Ja tosiaan tämä tähtien välinen pätkä on ihan vain irrallinen tämän aamuinen episodi.

Vaan nyt taas Pfaffille kyytiä!

S.A.

3 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Hih! Vai laastaria koiralle. Tästä tuli elävästi mieleen, kuin meidän poika kaksivuotiaana päätti, että kissan maukuminen tarkoitti sitä, että sitä sattuu. Joka kerta kävi hakemassa keittiön laatikosta laastarin, jota sitten kissareppana ensin yritti itse pois, mutta sehän tarttui aina vain tiukemmin turkkiin kiinni, ja lopulta tuli hakemaan minulta apua. Piti pistää laastaripuketit "lasten ulottumattomiin"... =oP

Patina kirjoitti...

*Lähettää säkillisen iloista mieltä Susikairaan...* Ole Hyvä!!!! :D

*... menee hyväntuulisena vihellellen jatkamaan korujen väkertämistä*

Outi kirjoitti...

10 metriä voi tosiaan testata koiran sietokykyä. :)