14.8.09

Niisk.

Pitää kertoa yksi aiempi tarina tähän pohjustukseksi. Aa oli toisella luokalla, kun hän oli kiinnittänyt huomiota tosi pienikokoiseen ekaluokkalaiseen ja yhtenä päivänä Aa tuli itkien koulusta, kun "se pieni poika ei koskaan ole ensimmäisenä luokassa, eikä ruokalassa, kun se on niin pieni ja kaikki muut osaa juosta lujempaa kuin se pieni poika". No, sanoin Aalle, että juoksee joskus sen pojan kanssa ja antaa sen voittaa, jos se poika vaikuttaa olevan harmissaan siitä, ettei koskaan voita juoksemisessa ketään.

No, nyt Aan luokalle on tullut uusi oppilas, joka on huomattavan pienikokoinen. Aa kertoi hänestä jo eilen, mutta tänään oli sitten jälleen itkun paikka. Jotkut rinnakkaisluokkalaiset olivat tänään menneet tämän pienikokoisen selän takana tavallaan yhtä lyhyeksi ja puhuneet piipittämällä. Kysyin mitä Aa oli tehnyt huomatessaan tämän (tunti oli alkanut samoin tein). Kahdella seuraavalla välitunnilla Aa oli kaverinsa kanssa pyytänyt tätä tyttöä seuraansa ja viettäneet välitunnit yhdessä. (Joo, tässä kohtaa piti äidin räpytellä silmiä tiuhempaan). Sanoin sitten, että olen tosi onnellinen siitä, että Aa huomioi ympäristöstään tuommoisia asioita ja vielä reagoi. Rinnakkaisluokkalaiset eivät olleet irvaillaat enää.

Sanoin, että joskus voi käydä niinkin, että tulee itsekin kiusatuksi toista puolustaessaan, mutta silloin tietää sydämessään sen olevan oikein ja sen arvoista. Uskoakseni kuitenkin kiusaamisen avoin paheksuminen samanikäisten kavareiden taholta voi olla tehokas tapa lopettaa kiusaaminen alkuunsa. Jos kukaan ei naura ja lähde mukaan tollon puuhiin, niin ei sitä yksi viitsi kauaa asettaa itseään paheksunnan alaiseksi. Voi, kun tuossa Aassa riittäisi rohkeutta toimia aina noin ja havainnoida ympäristöään.

Äsh. Sekava sepustus, mutta *nyt vähän vaan itkettää*.

11 kommenttia:

Pilviharso kirjoitti...

Ihan hyvästä syystä räpyttelet silmiäsi. Oikeudentaju, joka pysäyttää aikuisenkin.

Millan kirjoitti...

Ihania lapsia olet kasvattanut. Pienet teot voivat joskus vaikuttaa arvaamattoman suuriin asioihin. Lämmin virtuaalihali täältä teidän koko perheelle.

Sanelma kirjoitti...

Ihana ihminen sinun A.si. Voi kuinka kauniisti hän osaa ajatella ja tuntea toistenkin puolesta. Kunnon ihminen! Voi miten ilahdutti mieltä, kun nykyään kuulee aina vaan enemmän juttuja koulukiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta.

stansta kirjoitti...

Varsin reipasta ja sydämellistä käytöstä loistavasti kasvatetulta pojalta. Onnea ja lisää samanlaista!

Hehkuvainen kirjoitti...

Awwww. :)

TaiNa kirjoitti...

VOIH! <3

Pellon pientareella kirjoitti...

Ihan upeata! Saapi siinä ollakin ylpeä pojastaan.

Eeva kirjoitti...

Minäkin räpyttelen!!! Oletpa kasvattanut hienosti poikasi, saat olla ylpeä tuollaisesta pikkumiehestä, joka alkaa olla jo aika iso :)

Hienoa!!

Sipulix kirjoitti...

inana poika, aivan inana.

Hanni kirjoitti...

Voi Aata! Joku saa tuosta vielä hyvän aviomiehen itselleen <3

Ruska kirjoitti...

Upea empatiakyky A:lla! Toivottavasti todellakin säilyy jatkossakin. Ja toivottavasti rohkeuskin vaan lisääntyy, sillä heikompien puolustaminen tuntuu välillä olevan liiankin katoava luonnonvara.