29.11.09

Hohhoi.

Neljän vanha on pääsääntöisesti mitä hurmaavinta seuraa. Sanavalmis, innostuu uusista asioista helposti, on utelias ja on vielä melko helposti ympäri puhuttavissa. Mutta. Lapsellakin voi olla erittäin huono päivä. Cee on tänään ollut oikea riivinrauta. Ihme, ettei sitä ole väännetty solmuun isoveljien toimesta- minäkin nimittäin olen harkinnut useampaan otteeseen ja jopa Ukko, joka yleensä puolustaa Ceetä henkeen ja vereen. Ukko usein sanoo isommille, etteivät kehtaisi huudattaa pienempää ja kyllä Ceekin pitää ottaa leikkiin jne. Vaan tänään rohkelikko on kyllä hiponut kaikkien lakipistettä.

Isot rakensivat legoilla ja Cee halusi leikkiä myös. Ok, pääset mukaan leikkiin. Kunnes hetken päästä alkaa kuulua:
"Mä otan tän, tän ja tän ja tän. Sitte tarvin tän ja tän ja tän ja ton."
"Et sä voi ottaa kaikkia legoja!"
"Mutta kun mä tarvin!"
"No ei me voida leikkiä sun kanssa, jos meillä ei oo mitään!!!"
"Tehkää sitte jotain muuta!"
"NO SELVÄ!"
***
"Saanko mäkin pelata pleikkarilla?"
"Joo. Aan jälkeen on sun vuoro."
"EI! MUN VUORO ON HETI!"
"No pelaa sitten, mutta vuoro vaihtuu, jos sun auto menee rikki."
Auto menee rikki.
"Nyt on Aan vuoro!"
"Ei oo. Pelaan vielä kaksi-viisi autoa!"
"Etkä pelaa! Äitiiii! Cee sotkee kaikki meidän jutut!"
"Cee! Nyt se ohjain Aalle!"
"En anna! Yhyyyyy... Ikkää!?"
Tässä vaiheessa Ukko vielä lohdutti Ceetä.
***
Parin tunnin sisällä käydään kymmenkunta samansisältöistä vääntöä ja lopulta Cee tulee sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena valtavia kyyneleitä vuodattaen:
"Pojat sanoi, että mua ei ole kutsuttu niiden huoneeseen! Miksi minua ei kutsuta leikkiin? Sanokaa; minut pitää kutsua leikkiin!" Kutsua sana lausuttiin juuri niin sydäntä särkevästi, että jos ei olisi kuunnellut sitä aiempaa vääntöä, niin kuka tahansa olisi tuominnut isommat julmureiksi.
***
Hetken päästä isot päättivät lähteä mäenlaskuun ja Cee pyysi päästä mukaan. Isot lupasivat ottaa (minä en olisi kyllä ottanut). Pukivat ja lähtivät, palatakseen vartin päästä sisälle.
"Ei ton Ceen kanssa voi olla! Se ei aio kävellä sinne ja Stigassa se polkee jarrua koko ajan niin ettei sitä voi edes vetää! Ei me olla päästy vielä kotipihasta minnekään!"
Pieni keskustelu ja niin pääsivät lähtemään kävellen kaikki kolme... palatakseen puolen tunnin päästä takaisin.
"Cee raivoaa mäen alhaalla koko ajan, kun se ei uskalla laskea ylhäältä asti. Me yritettiin sanoa, että laskee alempaa, mutta se vaatii, että pitää tilata traktori joka tekee sille sopivan pienen mäen!"
***
Niin ja ruokakin on tietysti tänään ollut pahaa, vauva tyhmä ja Remu haisee. Mitäpä siihen lisäämään. Lapsiparka. Tyhmiä ja ilkeitä veljiä, ihan pöljät, mistään ymmärtämättömät vanhemmat ja haiseva koira. Kyllä kenellä tahansa alkaisi pipoa kiristää.

S.A.

13 kommenttia:

Villikissa kirjoitti...

Voi C ressukka, kyllä se on pienelläkin joskus huono päivä. Mutta toivottavasti huomenna parempi päivä.
*nauraa kihertää kirjoitukselle vaikka ei saisikaan*

Hanni kirjoitti...

Mutta on ne isot jätkät vaan kärsivällisiä ja ihania isoja veljiä, kun kestävät toisen huonon päivän natkutukset ja ottavat silti mukaan. Kelläpä ei joskus huono päivä osuisi kohdalle.. *viheltelee*
Ja HUAAAH näitä vahvistussanoja! Kolmatta sanaa jo pyytää, kun en YMMÄRRÄ, mikä on tuo pieni heittomerkin näköinen sanan keskellä. Ei kelpaa ' eikä ´eikä `. Jollen nyt saa tätä lähtemään sanavahvistuksella flatsio, en tule enää ikinä tänne. Niih!

Inkivääri kirjoitti...

Ei voi mitään mutta naurattaa, koittakaa kestää - ehkä Cee nousee huomenna oikealla eikä väärällä jalalla:D

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Voi pikkumiestä - joskus on huono päivä. Kellä tahansa. Tsemppiä ja toivottavasti huominen on parempi! :)

Arjaanneli kirjoitti...

Neljä veenä on kyllä äärettömän rankkaa olla!
Mahottoman kärsivällisiä veikkoja hällä!
Mut pantiin aikoinaan just solmuun, kun yritin olla semmonen neljä vee:)

Toffeli-täti kirjoitti...

Kylläpä oli hauska ja todentuntuinen kuvaus. Tapahtumat sekä näki että kuuli. Hyvin kirjoitat.
Yksi juttu vaan tuli mieleeni: joskus kun omat lapset oli pieniä, niin tommonen känkkäpäivä edelsi sairastumista. Pidän peukkuja pystyssä, että kaikki pysytte terveenä.

Pellon pientareella kirjoitti...

Johan oli mahotonta, heh. Hauskasti tosiaan taas kerrottu. Ja kärsivällinen perhe ja äiti. En tiedä, miten itsellä olisi hermo pitänyt...

W. kirjoitti...

=D

Voi herran pieksut,
jotta nauratutti
unetonta! =D

Aivan loistava pieni taimi
tuo C!! =D

Anonyymi kirjoitti...

Apua, että nauratti taas! Mut täytyy sanoa, että isoveljet ovat kyllä uskomattomia! Miten ne jaksaa olla niin kärsivällisiä ja kilttejä!!!

Voi pientä C:tä, meilläkin tuollaista touhua joskus havaittavissa 5-v:n kohdalla, mut aika harvoin onneksi enää.

Näitä on varmasti tosi hauska lukea jälkeenkinpäin! Yleensä sitä unohtaa mitä noi muksut tekee, mutta täällähän nämä on sulla tallessa ja lisää tulee koko ajan : )

Minna

Tuula kirjoitti...

Hih! Osasipa olla pienellä huono päivä!

Anonyymi kirjoitti...

Jospa C:tä stressaa D:n takia, vaikka näyttää reipasta naamaa ja tykkää D:stä kovasti. Se on totinen paikka kun joutuu antamaan kuopuksen statuksen toiselle ja raivaamaan uuden tilan itelle. Että isottelisiko vai olisiko lutunen.

Kiva blogi sulla, t. Alli

Sanelma kirjoitti...

"mutta se vaatii, että pitää tilata traktori joka tekee sille sopivan pienen mäen!"
Ei oo totta :)
Kiitos päivän nauruista. Kovinkin tutun kuuloinen nelivuotias-elämä.

Ja Niin ystävälliset A ja B -Hatunnosto heille, että noin sinnikkäästi jaksoivat pientä känkkäränkkää! Uskomatonta!

Susikairan akka kirjoitti...

Kiitti kaikista kommenteista:)

Hanni: Otin sanavahvistuksen pois käytöstä;D

Toffeli-täti: Beelle nousikin yöllä lämpöä, mutta ei Ceelle:/ Kärtysiköhän se velipojan puolesta?

Alli: Minäkin mietin samaa, että onkohan tämä mustasukkaisuutta, kun onhan se epäilemättä kova paikka tulla isoksi veljeksi. Onneksi näitä sylttypäiviä ei kovin usein ole:)