13.11.09

Mistä aita on matalin.

Isot pojat ovat lähdössä viikonlopuksi lomalle. Molemmat kummitätiensä luo. Tietysti koko viikon ovat olleet kuin tulisilla hiilillä. Eilen illalla sanoin, että voivat pakata laukkunsa ja katsoa matkustusvaatteet valmiiksi. No, ensin nousi rähinä laukusta. Ihan kuin meillä olisi vain yksi ainoa laukku (!!!). Ohjeistin, että reissuvaatteet laukkuun ja tämän päivän vaatteet sohvalle nättiin pinoon, jotta löytyvät sitten aamulla. Ihan sukista lähtien, koko pino. Pojat pakkasivat ja laittoivat vaatteet sohvalle. Hyvä hyvä!

Kunnes aamulla:
Bee: Mä en löydä mun vaatteita!
Ukko: No sähän laitoit ne illalla valmiiksi.
Bee: No niin laitoinki.
Ukko: No ota ne sieltä mihin laitoit ne.
Bee: Laitoin tohon sohvalle eikä ne oo siinä.
Akka: On se merkillistä, että ne yön aikana on haihtuneet savuna ilmaan. Etsipä nyt!
Bee: NE VAATTEET EI OO MISSÄÄN!
Akka ja Ukko liittyvät etsintään. Kaivetaan pyykkikori. Siirrellään sohvat. Räjäytetään sängyt. Kontataan ja mietitään. Kello raksuttaa ja kohta tulee kouluun hoppu.
Akka: Täytyy ottaa toiset vaatteet.
Bee: Mutta ku mä haluan just ne hyvät jotka valitsin!!!
Akka: On tää kyllä merkillinen talo. Että YÖN aikana häviää PINO vaatteita! Mä en TAJUA!
Totta se sitten pitää jäädä kotiin.
Bee: ...Yhyyy...

Avasin yhden laukun, joka retkotti keskellä lastenhuoneen lattiaa. Kas vain. Siellähän ne vaatteet olivat siististi viikattuna. SE OLI AAN MATKALAUKKU!
Eli Aa valitsi itselleen päivän vaatteet ja odotti, että Bee pakkaa laukkunsa ja valitsee päivän vaatteensa. Sitten Aa vain siirsi Been päivän vaatepinon omaan matkalaukkuunsa. Sanomattakin selvää, että oli ihan hyvä, että Aa oli jo ehtinyt lähteä kouluun.

Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin ja saadaan jätkät linja-autoon puolilta päivin. Pojat itse ovat niin innoissaan ja tiedän, ettei kummitädeilläkään ole ihan helppoa järjestää viikonloppua vapaaksi. Olen poikien puolesta tosi iloinen ja kaikkea kivaahan noille kuulosti olevan suunniteltuna:)

Tänne jäädään pikkujätkien ja Ukon kanssa ihmettelemään esim. sitä, että joskus vaatteet saattaa jopa löytyä aamulla siitä, mihin ne illalla on jättänyt.

S.A.

3 kommenttia:

stansta kirjoitti...

Ihan kuin olisin istunut paikalla katsomassa aamun tohinaa. Tai itseasiassa kontannut mukana sitä pinoa etsimässä. Ihanan omatoimisia ovat poikasi!
En vaan kyllä uskalla sanoa enempää yön aikana kadonneista vaatteista kun sitä sattuu vielä tässä iässäkin, uups...
Rentouttavaa viikonloppua pienemmällä porukalla! :)

Rosmariini & Timjami kirjoitti...

:D Jälkeenpäin varmasti naurattaa tuossa tilanteessa totisesti ei.
Leppoisaa viikonloppua teille, voin kuvitella miten isot pojat ovat onnellisia reissuissaan.

vilukissi kirjoitti...

Mukavan hiljaisempaa viikoloppua sinne kairalle!