Roope ja Reetamari.

Pojat ovat nimenneet vauvan Roopeksi. Ja Kaapoksi. Ja Veikaksi. Rakkaalla lapsella jne.

Jotakuinkin 27 vuotta sitten olin kesäloman vietossa mummolassa. Kävimme paikallisessa ossuuskaupassa ja näin hyllyllä maailman ihanimman nuken. Kaalimaan kakara- Karoliinan (nykyisin kulkee nimellä Reetamari). Tarrauduin kaksin käsin hyllyn reunoihin ja kieltäydyin jyrkästi poistumasta kaupasta ilman nukkea. Mummo houkutteli varmaan kaikin mahdollisin keinoin (karkkia, limsaa jne.), mutta päättäväisesti olin pitänyt kiinni hyllystä. Lopulta mummo sai houkuteltua minut ulos ossuuskaupasta ilman nukkea sillä verukkeella, että keräisimme "kolehdin" ja palaisimme seuraavana päivänä ostamaan nuken. Illan pyysin rahaa niin papalta, kuin enoiltakin ja sain kuin sainkin nukkeen tarvittavat rahat kasaan. Se maksoi monta sataa markkaa. Illan tuhersin itkua, koska olin varma, että joku ehtii ostamaan Kaalimaan kakaran ennen minua.

Ei ehtinyt. Niin alkoi yhteinen taipaleemme Karoliinan kanssa. Karoliina oli joskus minun teini-ikäni aikaan sukulaistytöllä lainassa ja siitä reissusta on muistona sahan jälki nenän pielessä. Toissa iltana ompelin käden takaisin paikoilleen Ceen surressa vieressä sitä, kuinka Reetamarilla nyt sattuu. Cee on imettänyt varsin ammattimaisin ottein Reetamaria, kunnes Aa ja Bee sanoivat, ettei pojat voi imettää. Cee katseli murheissaan lattanaa rintakehäänsä ja totesi, ettei hänellä taida tosiaan olla tarpeeksi maitoa Reetamarille.

Tässä olen nyt sitten toista päivää imettänyt sekä Roopea, että Reetamaria ja vaihdellut vaippoja kahdelle vauvalle. Jos joku olisi sanonut jotakuinkin 27 vuotta sitten, että 32-vuotiaana imetän ent. Karoliinaa nyk. Reetamaria ja neljättä lastani yhtäaikaa täysin vakavalla naamalla, niin olisinko niin hanakasti roikkunut ossuuskaupan hyllyn reunassa?

Roope ja Reetamari.