6.4.10

Tiedonjano: sammumaton.

Väittäisin, että olen keskivertovanhempaa huomattavasti onnellisempi, kun lapsi nukkuu. Ja nimenomaan Cee. Liekö aika kullannut muistot, vai onko tällä lapsella vaan huomattavasti rankempi kyselyikä? Useamman kerran päivässä huomaan sanovani lapselle: Ole hiljaa! Ole edes puoli minuuttia hiljaa!!! Kysymyksethän ei tavallaan ole vaativia, mutta se loputtomuus kuluttaa... Kauanko tätä kestää? A-pu-A!

Malliesimerkki:
- Mulla kakattaa. Miksi mulla kakattaa?
- No kaikilla kakattaa joskus.
- Miksi?
- Siksi, että tulee kuona-aineita pois.
- Tipunko mä pönttöön?
- Et, kun mä pidän susta kiinni.
- Kuka minut pyyhkii?
- Minä.
- No sitten mä ainakin tipahdan, kun et voi pyyhkiä ja pitää kiinni yhtä aikaa!
- Kyllä mä osaan pyyhkiä ja pitää kiinni; et tipahda.
- Miksi?
- No siksi.
- Miksei vauvan kakka tule pönttöön?
- No kun ei se voi vielä istua pöntöllä- sen selkä tulis kipeeksi.
- Ai miksi? Eikö sitä voi hieroa?
- No ei voi.
- Miksei vauvoja voi hieroa?
- Voi kai niitä, jos osaa tosi sievästi.
- Miksei saa kovasti?
- Vauvalla sattuu.
- Miksi vauvalla sattuu, jos hieroo kovasti?
- No kun vauvat on pieniä ja niillä on pienet lihakset.
- Miksi ne ei oo kasvanu isoiksi?
- Kyllä ne kasvaa koko ajan.
- Ai ku syö puuroa?
- No joo, vaikka puurolla ne kasvaa.
- Miksei ne kasva perunalla?
- Kasvaa ne perunallakin.
- Jaa. Miksei vauvalla oo hampaita?
- No ne ei oo vielä kasvanut.
- Koska ne kasvaa?
- Saattaa tulla ekat jo piankin.
- Ahaa. Miksi vauvalla on kieli? Miksi sillä on jalat? Eihän se osaa puhua eikä juosta?
- No tuota noin, kun vauva kasvaa, niin se oppii puhumaan ja juoksemaan.
- Ai miksi se oppii?
.....
.....
.....
.....
Kun tätä keskustelua käy koko päivän ja päivä toisensa jälkeen, alkaa olla aika spooky-olo.
Yleensä aamuisin sanotaan huomenta, meidän puhekone kysyy: Ai miksi mä heräsin?! (No kun sun uni loppui. Miksi se loppui? Unta riittää yöksi ja päivällä ollaan hereillä. Miksi pitää olla hereillä? Ei ole pakko, väsyttääkö sua vielä? Ei väsytä, miksi mua ei väsytä?.......... !!!!!)

S.A.

13 kommenttia:

Minttu kirjoitti...

Tää repes ihan täysin =D =D =D

Villikissa kirjoitti...

Oi ihana kyselyikä! ;)

Kimmeli kirjoitti...

Voi jee...siis aivan hemmetin hauskaa, sorkke :D

Anne kirjoitti...

Ihana =) Tosin ei oman lapsen suusta kuunneltuna. Meidän 5,5v. on jatkanut tuota rataa viimeiset kolme vuotta eikä loppua näy.

Maami kirjoitti...

Tää oli hervotonta luettavaks, mutta kun itse kokenut ja kokee vieläkin tuota niin siitä ei tosiaankaan nauti.

Eli en halua maalailla piruja seinille, mutta meillä ipana 8v. ja kyselee edelleen. Jos kommentoin puolihuolimattomasti, niin se kostautuu miljoonalla kysymyksellä ja jos totean että älä kysele niin kärppänä tulee jotain tän tyylistä:"Miten mie äiti sitten opin asioita jos en saa kysellä" AAARRGGGHH.

Että...toivotaan jotta teillä laantuu jossain välissä, meillä ei ole laantunut, muuttunut tosin hiukkasen =)

Anne kirjoitti...

Vastaan vain, etten tiedä :-P (hyi mua!)

liskonainen kirjoitti...

ei hätää akkaseni, pian kasvaa dee samaan ikään....

Villiviini kirjoitti...

Ai kun on ihanaa olla jo Mummi!

Anonyymi kirjoitti...

Hahahahahah :'D
Louis C.K. Why?-monologi.
-sis

stansta kirjoitti...

Kiitos illan piristyksestä ja voimaa jatkoon sillä sitä tulee..! :)

Leea kirjoitti...

Se on vähän sama homma kuin kävelemään oppimisen kanssa. Ensin sitä odottaa, että lapsi oppii puhumaan (kävelemään) ja sitten sitä käskee lapsen olla hiljaa (pysähtyä).
Tuttu tunne!

Anonyymi kirjoitti...

Voi apua : )

Meillä isompi papupata 7v ja tosiaan sille täytyy aina sanoa, että pliiiis, voisitko olla välillä HILJAA!

Mut silti, onhan niistä hurjasti iloa, ainakin voi jälkikäteen armeliaasti unohtaa nää vähemmän ihanat piirteet : )
Mut työstä tuo äitiys käy!

Minna

Pau kirjoitti...

:D))) (alaleuka valahti todella alas!) Älyttömän hauskoja juttuja! Odotan siskon ja veljentytön kanssa näitä aikoja. Nyt osaa vasta muutaman sanan: katsoi akvaariota ja sanoi "kalakeitto". ;)