10.2.09

Pieniä hämäriä yksityiskohtia;D

Joo, oli sunnuntaina tekeillä tarinaa edelleen mp3:sta (silläkin uhalla, ettei kukaan jaksa enää lukea) ja autoilusta talvikeleillä (tämäkin samalla uhalla, että kyllästytän kaikki lukijani), mutta meni se ohjelma siltä päivää vähän uusiksi. Palataan nyt siis normaaliin marssijärjestykseen ja pidetään katastrofit toisistaan erillään;D

Lähdin siis perjantaina illalla sinne työreissulle kakkosautolla, jossa siinä(kin) on "vähän" laittoa. Mm. mittarivalot ei toimi, ovia ei voi laittaa lukkoon ja vaihdekeppi on väljähkö. No, koska varsin harvoin jään neuvottomaksi, lainasin pojilta pikkuisen taskulampun, jonka valossa tiirailin mittareita. Raportoin tien päältä Ukolle, että talvirenkaat tuntuvat olevan kovin sileät, mutta Ukko vakuutti niiden olevan uudenveroiset. Pääsin perille. Syvennyimme veljen kanssa mp3:n syvimpään olemukseen ja se olikin nopea syventyminen. Olin nimittäin tyhjentänyt siitä kaiken. Siis myös kaikki perustiedot, joilla se esim. lähtee päälle. Näppärä Akka;D Veli punoi päätään ja minä nostelin olkapäitäni... En osaa sanoa mitä tein ja miten.

Lauantaiaamuna ryhdyin pontevasti resetoimaan sitä kapinetta ja sain tehdasasetukset takaisin. Omituista, että kaikki mitä perjantaina yritettiin tehdä, ei onnistunut ollenkaan, mutta lauantaiaamuna samat temput onnistui oikein hyvin! Jätin tietokoneen päälle tärkeän tiedon veljelle ja kappalelistaa- mielessäni osaan hyvin kuvitella kuinka satasella kiinnostaa siskon mp3 dilemmat. No, iltaan mennessä veli oli laittanut sinne montakymmentä laulunluritusta ja arvatkaapa yritänkö enää ikinä lisätä listoille itse mitään?!? Oikein! En todellakaan.

Työpäivän päätteeksi kävin ostamassa kaksi pulloa punaviiniä ja kolme pulloa Herra Hakkaraisen Päärynälimonaadia ja voipaketin. Tungin ostokset käsilaukkuun ja kotimatkalla tulin ajatelleeksi sitä, että se voi saattaa sulaa sinne käsilaukkuun, joten rakentelin niistä viini- ja limonaadipulloista matkajääkaapin voipaketille. Siihen pelkääjän paikalle.

Näistä edellä kerrotuista yksityiskohdista saatiin rakennettua varsin hupaisa kokonaisuus siinä vaiheessa, kun 30 km:ä ennen Susikairaa oli tapahtunut tieliikenneonnettomuus. (Onneksi ei ollut käynyt pahasti!). No minut siis pysäytettiin, koska tie oli poikki.

Pysäyttäjä nojaili autooni, jossa istui Akka mp3:n kaapelit korvissa, penkillä voita, viiniä ja limonaadia. Mittaritaululla pikkufikkari näyttämässä valoa. Jutusteltiin niitä näitä kehnosta kelistä ja nostin jalan kytkimeltä-humps- auto hypähti eteenpäin ja sammui. Se väljä vaihdekeppi!!! Jos ei ole tuntumaa siitä onko vaihde päällä vai ei, niin se tietysti on päällä juuri silloin, kun ei pitäisi.

Olen täydellisen hämmentynyt siitä, ettei minua puhallutettu. Siinäkään vaiheessa, kun lähdin liikkeelle kolmosvaihteella. Pysäyttäjä kuvasi keliä jotenkin näillä sanoin: "Tuuli on kiillottanut jään ja siihen sataa pöllyävää puuterilunta päälle." Lähes runollinen kuvaus. Pysäyttäjä ei meinannut pysyä pystyssä turvakengissään, joten hyvin oli kiillotettu jää ja puuterilumi tosiaan pölisi niin, että näkyvyyttä oli välillä 3 cm tuulilasista. Kotona tarkistin pelastustoimesta hälyytykset ja tunnin sisään oli rytissyt kolme kertaa Susikairan suunnalla. Oli kyllä villi keli. Mutta oli minulla erityisen komea olo, kun menimme "moottorimarssia" minä jossain jonon keskivaiheilla paloautojen ja ambulanssin letkassa. Moottorimarssia! JUHLAVA SANA!

No, nyt on muutaman viikon tauko reissuhommissa- joten keliraportoinnista saatte lomaa;D

S.A.

9 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Musta tuntuu, että olit poliisien muistissa aiemmilta kohtaamiskerroilta, joten he eivät enää ihmetelleet mitään... *naurattaa*

Ruska kirjoitti...

Heh! Jospa tosiaan jo tuntevat sinut :D On sinulla kyllä ollut työlään tuntuinen viikonloppu.

Susikairan akka kirjoitti...

Kihhhihii...;D Juuri tämän viikonlopun jälkeen en millään tahtoisi käyttää itsestäni nimitystä "poliisin vanha tuttu".

Anonyymi kirjoitti...

Olipa ihana kuvaus kummasta kotimatkasta - oikein voin kuvitella Akan rattiin pikkufikkareineen ja voipaketteineen ja pulloineen... Kiitos päivän parhaista nauruista, juuri tätä tarvitsinkin. *hali* Muista pyytää veljeäs lataamaan soittimeesi Kauko Röyhkän Kalastaja-Eemelin valssi! t. Alohomora

Marjut kirjoitti...

:D Sinulle sitä sattuu ja tapahtuu. Se oli ihan fiksu poliisi, mitä sitä nyt pikkujutuista välittämään ;)tuolaisella puuterijäällä vai mikä se olikaan.

Inkivääri kirjoitti...

Ehhhe, kuulostaa tutulle - nuo auton herkut meinaan:D Ilmeisestikään kyseessä ei ole volkkari, sillä tuossa vaiheessa siitä ei myöskään saa niitä ovia auki eikä kiinni ilman että kahva jää käteen, ellet osaa temppuja.

Minulla oli mukava vuosi sellaisen vanhan volsun kanssa, sain aina Isännyyden kanssa kulkiessa täyden palvelun kuin Hyasinth (Pokka pitää tiedäthän?) ikään - pelkääjän oven sai nimittäin auki vain ulkopäin, joten istuin arvokkaasti odottamassa kunnes Isännyys avasi oven:D Voit kuvitella ne katseet kaupan edessä - ainakin niiltä, jotka eivät tunne vanhojen volkkareiden ovenkahvojen sielunelämää:D

Hannele kirjoitti...

Ja kaikkien sattumusten ja kommellusten kunniaksi saat hakea itsellesi palkinnon blogistani.

Anne kirjoitti...

Sulle ropisee jalokiviä. Noudapa blogistani.

Ninni kirjoitti...

Väkisinkin alko hymyilyttämään :o)))