14.11.08

Pakkolomalle.

Varmaan osittain syksystä, osittain kaikesta katasrofialueen normaalielämästä, osittain vaikka mistä osasyistä johtuen Ukkoparkaa kiristää päästä. Sitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa ja sen huomaa siitä, että pienet asiat ärsyttää ja vielä pienemmät asiat ärsyttää. Pientä piruilua milloin ketäkin kohtaan- yleistä ärtymystä. Siis ihan perusjuttua, mutta sen vaan huomaa, koska irtiotto meistä(perheestä) olisi paikallaan. Ukko ei itse taida osata irroittautua tästä oravanpyörästä, joten täytyy vähän avittaa ja kannustaa. Olemme kyllä molemmat kotona viihtyvää lajia, mutta rajansa kaikella. Minä reissaan työn puolesta jonkin verran ja osaan tunnistaa muutenkin tarpeen irtiottoon. Mies taas... on töissä, kotona ja touhuilee kotiasioita. Koska ei metsästä, kalasta tai harrasta muutakaan säännöllistä menoa, niin ihmekös tuo, että välillä vaikuttaa siltä, ettemme osaa edes hengittää oikealla rytmillä:D

No, nyt on sitten tiedossa Ukon ystävän syntymäpäivät, kaukana kotoa. Olen patistanut lähtemään. Ukko on harannut vastaan. Tulee kalliiksi. Pitäisi säästää. Mitä, jos mentäisiin kaikki. Ei nyt joutaisi lähtemään. Blaa-blaa.
Tekosyitä! Sanon minä. Matkaan vaan! Ystäväkin odottaa. Saat nukkua kunnon yöunia! Kukaan ei roiku lahkeessa. Mene! Varataan liput heti, jookos?

Nyt ne liput on varattu. Pientä hymyä poskipielissä havaittavissa... Ukollakin. Kahden päivän mutkasta tuli yllättäin lentoteknisistä syistä johtuen 6 päivän reissu, aina parempi! Paluulento tulee illalla, joten: "Tehän pääsette kaikki minua sitten vastaan!" Niin päästään ja tullaan:)

No, reissu on viikon päästä (vasta), mutta jo tietoisuus arjenkatkaisevasta pakkolomasta auttaa, meitä kaikkia;)
Sitä paitsi aina toisen vanhemman poissaollessa, muulla perheellä on lupa heittäytyä puolihunningolle, joten... meille kotihiirillekin koittaa auvoisat ajat kissan poistuttua;D

S.A.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mun ukko kyllästyy minuun ja perheeseensä keväisin. Siis joka ikinen kevät. Siihenkin yleensä auttaa joku pieni irtiotto... ja kesällä ukko on taas oma itsensä. Outoo on mutta olokoon. terv. serkku
PS edellinen postauksesi oli ihana ja liikkis. Kommentit ilahduttavat, ja varsinkin se että tietää jossain päin Suomea olevan ihmisen, joka lukee blogia mielellään ja ajattelee lämmöllä sen kirjoittajaa. <3

Marjut kirjoitti...

Minusta tuntuu että itse tarviisin nyt tuota pakkolomaa. Kotona ollessa alkaa välillä seinät tulla liian lähelle;) Miehellä on omat harrastuksensa ja saa niihin purettua omat paineensa. Kukaanhan ei estä lähtemästä pariksi päiväksi johonkin..mutta jos nuo ei vaikka pärjää ilman minua :D

Kiva että olet noin ymmärtäväinen ja laitat ukon pakkolomalle, totta silloin on myös toisilla vähän lomaa olla omissa oloissaan:)

Hannele kirjoitti...

Aha, mun eka kommentti on sensuroitu. Itse Akkako se ei kestänyt kommenttia, vaan kumitti pois :D Piti nimittäin sanoa, että oot sie hyvä Akka sille Ukolles. Sanoin sitten toiseen kertaan...

liskonainen kirjoitti...

että on ukolla viisas vaimo!
älä nyt oitis riennä sitä sille kailottamaan, lähetät reissuun vaan ja sitten nautitte kumpikin tahoillanne laatuaikaa poikien kanssa.
akkujen lataaminen ennen joulua on hieno ratkaisu ja ajattele mikä ylimääräinen riemu kun pojat pääsevät lentokentälle vastaan ja "pitkästä" aikaa isän syliin.

Heidi-Orvokki kirjoitti...

Mä olin just kaksi viikkoa kuntoutuksessa (viikonlopun vaan välissä kotona käymässä) ja voi ku teki terää monelta kantilta katsottuna. Oon kuitenki ollu kotona melkein kaksi ja puoli vuotta 24/7, niin oli kyllä jo pieni loma paikallaan ja aikaa itselle ja vain itselle. Nyt taas jaksaa lasten kiukkua ja huushollaamista itseään kuitenkaan unohtamatta.