17.11.08

Väkivalta ei ole mikään ratkaisu, vai onko?!

Voi JESTAS, että minä en kestä maanantaita. En. Yhtään. Meidän kemiat ei mene yksiin. Tänä aamuna totesin Ukon pesseen yhden lempivillapaitani ihan normaalilla 40 asteen pesuohjelmalla. Semmoinen huopunut postimerkki kurkki kuivausrummusta. Niin epämuodostunut, ettei se olisi sopinut Bratzille, saatika minulle. Yritin hengittää rauhallisesti ja miettiä, ettei väkivalta ole mikään ratkaisu. (Vaikka oikeasti mielessä pyöri, kuinka helposti ihmisen voisi tukehduttaa villapaidalla...) Käänteisesti verrannollinen suhde: osakekurssikäyrien alamäki <---> v***tuksen ylämäki. Ja ihan heti heräämisen jälkeen. Seuraavaksi: auto ei lähtenyt käyntiin ja sain pikakurssin boosterikäynnistyksen saloihin, jos nyt sattuu, että näin käy Ukon poissa ollessa... (tästä kurssituksesta voi lukea rivien välistä, että näin todennäköisesti tulee käymään...)

Minulla ei ole kunnollisia talvikenkiä ja lumppasin slip in-tossuilla ojaan herra C:n hoitopaikan pihalla- muuten 6. uusi hoitaja kuukauden sisään (tästäkin riittäisi murinaa... mutta säästän myöhempään).

Töissä normaalit maanantain herkut lisämausteilla- nyt alkoi osakekäyrät jo kalveta sille toiselle käyrälle. Kun pitäisi tehdä ihan oikeita juttuja, niin typisen tyhjään värkkäämiseen menee aikaa...
Lisäksi muutama paperi, aika tärkeä, pysytteli piilossa ja niiden etsimiseen tuhrautui aikaa. Ukko totesi, että pitäisiköhän se passi hommata reissua varten. Ajokortti, se vanha pahvinen, on mallia palapeli ja vanha passi on auttamattomasti vanha. Ymmmm. Niin, että perjantaina pitäisi reissuun lähteä, kiirekö tässä?!

Ja se pilalle mennyt villapaita vitutti koko ajan. En maininnut Ukolle sen hinnasta mitään, kun en sitä aiemminkaan mainostanut- toisekseen malli on muutaman vuoden vanha, joten samanlaista on turha hakea. Auttamattomasti last season- mutta sopi minulle. Grrrr. (90€)

Lähdin rekisteröimään kelkkaa ja autoa: Käyt vaan heittään ne paperit sinne. Kaiken kaikkiaan heittämiseen meni jonotuksineen rapiat kaksi tuntia. Käyt vaan heittään... My ass.
Menin kenkäkauppaan. Kokeilin tapani mukaan toiveikkaana useita saappaita. Mitkään ei menneet kiinni, naiselliset paksut pohkeet kirraa-kirraa. Hohdokkain hetki oli kai se, kun kaulahuivin hapsut sekoittui saappaan vetoketjuun ja kaksinkerroin taipuneena puolikuristuksissa yritin säilyttää arvokkuuteni. Ei säilynyt sekään. Siinä näyteikkunassa pyllistellessäni huivi kengässä.
Lopulta taivaankappeleet vääntyi suotuisaan asemaan ja yhdet hyvät ja sievät saappaat kurkisteli hyllyn takaa. Kokeilin, henkeä pidättäen vedin ketjua ylöspäin... ja ne sujahti kiinni!!! Jumavit. Päivän kohokohta, itseasiassa koko elämäni saapasostosten kohokohta! Saappaat, jotka menee kiinni! Eivätkä ole 10 numeroa liian suuret kärkiosasta. Mukaan! Älkääkä kukaan koskaan missään vaiheessa kysykö hintaa. Nyt ei ole oikea aika. Sen verran kerron, että sain tinkaamatta alennusta 12 €. Tiedä sitä onko paljon vai vähän, mutta jos muuttaa markoiksi, niin onhan se pirun paljon. Minusta.
Laitan kuvan saappaista lähipäivinä. Ne ei ole huikeat, mutta ne on mukavat. Ja ne menee kiinni!

Iltaruoaksi tein hirvenlihasta lasagnea. Se sentään onnistui. Ja laitoin erillisen korin vaatteille, joita kukaan muu kuin minä ei saa pestä. Ei edes vilkaista siihen koriin. Ruumiillisen kurituksen uhalla. Ihan todella. (Se ei ollut ensimmäinen pilalle pesty vaate meillä, ikävä kyllä. Siksi näin jyrkkä suhtautuminen ja suhteeton raivo.)

Susikairan Martta. Onneksi on ilta ja huomenna on tiistai:)

11 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Ha-haa :-))) Näen sut sieluni silmil kaulaliina vetkarin seassa. Mahto olla näky ja kiva olo:=)). Näin kaukaa uskalla kysyä pal makso? Sitähän sanotaa, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, viinan kanssa se on keinotekoista, ainut oikea ilo on vahingon ilo. Et sillee

liskonainen kirjoitti...

oi autuas taivas sunkin maanantaita. ja oliko IHAN pakko mennä kenkäpauppaan vielä?
tunnen kyllä suurta sympatiaa matalamittaisena muodokkaana naisena: ajalta ennen rautoja kävi usein näin:
jalan koko on 35 -36, riippuu siitä minkälestiseen kenkään aikoo tassuaan ujuttaa. kärki passeli, mahtuu villasukkakin... mutta siinä kohtaa missä saapas ohenee puolisääressä on minulla jo paksu pohje ja aika yhtä paksu polvi. sitten kävi niin että kun (jos) sopivat saappaat löytyivät ostin niitä ainakin kaksi paria. viis trendistä. vain rintaliivikauppa on masentavampi kuin kenkäkauppa.

toi pyykkijuttu on pahempi. vai mitä tuumit vauvakokoisista vaaleanpunakirjavista slkkihousuista? aidoista ?

Inkivääri kirjoitti...

Heh - ei kai sais nauraa, mutta nauran silti:D Muista kuitenkin olla onnellinen siitä, että teillä pyykkiä pesee joku muukin kuin sinä;)

Sipulix kirjoitti...

oijjoi...vihattulainen sentään mikä maanantai. Siron 41 kokoa olevan jalkaparin omistajana sanon, että osta aina kengät kun löytyy sopivat :D

Ja se paita. En ole vieläkään antanut yhdelle kodinhoitajalle anteeksi, joka pesi (huom. lapsuuskodissani, siitä on aikaa n.30v) rakkaimman angorapuseroni barbikokoon, itkettää vieläkin.

Hipinrouva kirjoitti...

On se vaan mukavan lohdullista nähdä että jollain muullakin on maanantai mennyt ihan käteen... Onnex tänään on tiistai ja jonkinlainen mahdollisuus jonkin asian edes pikkiriikkiseen onnistumiseen... =)

Ruska kirjoitti...

Voi S.A., on se kyllä kieltämättä hieman lohduttavaa, kun toisiakin epäonnistaa. Kuhan ei nyt mitään peruuttamattoman kamalaa tapahdu. Ja löysithän sentään ne kengät :) Toivottavasti niistä tulee vielä lempparimpi kuin se villapusakka!
nimim. aamulla pöytäliinan kanssa kahvit päälleen vetänyt

Marjut kirjoitti...

:D Ihan vaan vähän nauroin(salaa;)), mutta toivottavasti edes ne kengät nyt säilyy hyvinä ja pitkään. Niitä kait ei voi kukaan pestä, vai voiko ;D

Itse joudun ostamaan nilkkapituisia kenkiä juuri tuon pohjevamman vuoksi. Haikailen kyllä pitkävartisista saappaista kovasti, ehkä joskus löytyy varret jotka venyy tarpeeksi.

Hannele kirjoitti...

Nyt oli sellainen postaus tuossa, että mun on ihan pakko jättää kommentit sikseen ja mennä omaan blogiini ja päästää naurut vasta siellä kotipesässä. Täällä en uskalla nauraa, vaikka niin kovasti... ei, kyllä nyt on mentävä!

Anne kirjoitti...

Voi halvattu !
Eipä käy kateeks sun maanantaita, toivottavasti tänään on parempi päivä. Sulla taitaa muutenkin olla tota menoa ja meininkiä jo pelkästään miestesi kanssa.

Tervetuloa joukkoon; mulla on sama homma noiden talvijalkineiden kanssa. On ollut jo 12 vuotiaasta lähtien. Pohkeet kasvoivat kun isä päätti tehdä musta juoksijan. HAH ! Miesten edellä juoksija korkeintaan. Perässähän en ole juossut.
=D

Niin siihen aikaan ennen suuria kivisotia, kaikki talvisaapikkaat oli nahkaa ja suutarisetä sai ne venyttämällä sopiviksi tai sit laittamalla niihin kiilan.
Nykyään taitaa maksaa mansikoita varsien venytykset.

MinäKIN oon onnistunut kutistamaan koneessa ihka aidon kashmirvillapaidan, josta maksoin 50% alennusmyynnissä 250 mk. Eikä se ollut edes mun omani.

Onks siä jo paljon lunta ?

Purppura kirjoitti...

Hehheh, repesin. Anteeksi :) Mun lempivillapaidalle on joskus käynyt samoin, tosin sen silloin pesi minikokoon äiti(!)

Maanantait on usein vähän hankalia... mutta kyllä uudet kengät pelastaa vaikka kuinka huonon päivän :D

Pirjo kirjoitti...

Huoh, niin jotenkin tuo (miesten) pyykinpesu on tuttua... Meillä on tehty (perherauhan nimissä) sopimus, että mies ei pese muuta pyykkiä kuin lakanoita ja pyyhkeitä, sekä omia työvaatteitaan. Tosin tilanne on kätevästi kääntynyt niin, että mies ei pese mitään... Mutta oikeastaan sopii ihan hyvin, jos joku menee vituralleen, niin oma moka...