Jäi menneet mieleen pyörimään tuon edellisen kirjoituksen jälkeen. Viime vuotta siinä ei kysytty.
Palasin repaleiselta hoitovapaalta oikeasti takaisin töihin marraskuun alusta. Pidin 1.11.-24.12. välisellä ajalla 3 vapaapäivää, sillä seurauksella, että aatonaattona makasin sikiöasennossa itkemässä eteisen lattialla kourassa säälittävä post-it lappu: Muista paistaa kinkku! Mietin ihan tosissani, että jos nyt konttaisin pihalle, niin huomaisiko kukaan? Ja jos huomaisi, niin ikävöisikö?
Voitte uskoa, ettei se kinkku ollut ainoa tekemätön kotityö. Kaikki muut ruoat, lahjat paketoimatta, siivoamatta aivan kaikki ja kello 22.00. Konttasin vessaan, pesin naaman, otin 2 jätesäkkiä, joihin sulloin kaikki ylimääräiset tavarat-pyykit-kaikki. Raahasin ne varastoon, pyyhin matottomat osat lattioista mäntysuovalla, pakkasin kinkun uuniin. Sovin Ukon veljen vievän lapset aattoajelulle (sinä aikana ehdimme Ukon kanssa paketoida lahjat). Ajattelin, ettei ne lapset ikinä muista kuinka siistiä meillä oli Jouluna, vaan toivottavasti sen tunnelman ja hyvän sellaisen.
Suljin puhelimen aattoaamuna. 24-26.12. meillä ei käynyt ketään, emmekä me missään. Pelattiin lautapelejä, syötiin ja halisteltiin. Tammikuussa sanoin itseni sitten irti. 7 vuoden jälkeen, yhtäkkiä luhistumisen jälkeen näin kaiken selvänä. Sen, että suljettujen ovien viereen aukeaa aina uusia. Kunhan vain sulkee jonkun oven ensin.
Tänä vuonna kaikki on Joulun suhteen yhtä vaiheessa, mutta sydämessä on hyvä olla.
Tähän laittaisin kynttilän kuvan, jos tämä varakannettava vain tunnistaisi kamerani. No, kyllä te osaatte kynttilän kuvitella;) Eiks vaan?
S.A.
7 kommenttia:
Rohkean ja varmasti viisaan ratkaisun olet tehnyt tuolloin vuoden alussa. Upeeta, että osasit luottaa ja sait nähdä, että uusia ovia aina löytyy.
Voi, miten toivon sinulle rauhallista joulunaikaa! Ja viisautta erottaa kaiken maailman jouluhässäköistä ne oleellisimmat jutut, mitkä tekee teidän perheelle sen omannäköisen joulun. Joulunviettoon liittyy niin paljon kaikkea turhaa rasitetta. Mutta varmaan oletkin oikeilla jäljillä, kun Sitä on jo sydämessäsi :)
Ihan varmasti lapset muistavat tuosta edellisestä joulusta sen yhdessäolon ja hyvän tunnelman, eivätkä ole huomanneetkaan pieniä sotkuja tai muuta! Hassua sanoa(kun ollaan niiiiin eri elämäntilanteissa), mutta irtisanoutuessasi teit varmastikin oikean ratkaisun, jos se kerran tuntuu sydämessä hyvältä ja oikealta.
Ja ai että miten hieno kynttilä sun blogissasi loimottaakaan :D
Juuri niin, niitä roskia ei kukaan muista, mutta kiukkuinen tai itkevä äiti jouluna voisi jäädä moneenkin mieleen...
Vastasin siihen kalenterijuttuun blogissani - ekan päivän postauksesta niitä kalentereita löytyy ja blogeista vielä lisää vaikka kuinka paljon, nämä ovat vain minun vierailemistani...
Rohkea, mutta ilmiselvästi oikea veto tuo töistä pois jääminen! Tuo joulusiivoaminen kannattaa ainakin meillä jättää ihan suosiolla joulun jälkeiseksi askareeksi...
Tuossa se nähdään, että joskus vasta pakon edessä,kun on aivan lopussa, näkee ratkaisun. Sitä ennen venyttää ja venyttää ja venyttää. Rohkea ratkaisu, onneksi oli voimia tehdä sellainen. Ja voipi olla että juuri tuon joulun lapset muistavat, kun perhe oli yhdessä ja "halisteltiin" :> Hieno kynttilä!
Asiat järjestyvät aina. Tuo, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa on aivan totta. Ja se, että jokainen on oman onnensa seppä! Tuon lauseen saa kyllä kaiverruttaa hautakiveeni, no toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan... Hei, kolme viikkoa jouluun, nautitaan tästä joulunalusajasta! Terveisin Alohomora
Rohkean ja viisaan vedon teit vuoden alusta, kaikki eivät sitä uskalla edes ajatellakkaan.
Itse olen oppinut ajan myötä hölläämään näitten kotihommien kanssa, pääasia että perhe viihtyy ja itse siinä samassa. Olen oikeastaan vasta tämän nykyisen mieheni kanssa oppinut ottamaan rennosti, laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Tosin kyllä minä hermoilen välillä vieläkin;)
Oikein hyvää joulunalusaikaa ja kynttilä lämmittäköön mukavasti.
Lähetä kommentti