11.12.08

Valokuvatorstai 112.



"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).


Olen luultavasti maailman pinnallisin ihminen, koska noin koskettavasta tekstin pätkästä päähäni jää vain soimaan ikivanha diskorytke.

7 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Discorytkeestä en tiedä mitään, mutta hyvä kuva haasteeseen:)

eem kirjoitti...

—Vaaralliset huulet!

Nukke kirjoitti...

Onhan tuossa discorytkeessäkin hyvät sanat. Hyvä kuva aiheesta !

Doris50 kirjoitti...

Hyvä kuva haasteeseen.

Tarjuska kirjoitti...

Sama vika "Hotakaisellakin", ettei disconrytkeestä mitään tietoa, mutta hyvä kuva. :)

Ehlana kirjoitti...

Tämä ei tullut itselle mieleen, vaikka tuo kipale soi radiossa nykyisin taas tiheään. Kiva oivallus!

John kirjoitti...

Ei kuulu rytke. Kuva puhuu enempi :)