Kiitos kauniista sanoistanne edelliseen kirjoitukseen. Luin kommentit moneen kertaan:)
Jännä juttu, että silloin kun olin ratkaisun äärellä, ei ollut yhtään rohkea olo. Ei yhtään. Lähinnä "lussuperse" joka nostaa kytkintä, kun vähän väsyttää. Nyt myöhemmin se vasta on kirkastunut kunnolla, että se oli juuri se, mitä pitikin tapahtua. Mikä taas herättää miettimään tulevaisuutta, että osaako oikeissa paikoissa tehdä oikeita ratkaisuja jatkossa? No, sepä jää nähtäväksi.
Susikairan arkeen: Vain toistaakseni itseäni- tämä sairastelu ei lopu. C on ollut viikonlopusta lähtien kuumeinen ja eilen istuttiin päivystyksessä 3(!) tuntia. Antibioottia korvatulehdukseen. Jonoa hidastutti joku hilpeässä nousuhumalassa oleva, joka työllisti hoitohenkilökuntaa kiitettävästi. Vaikea on ymmärtää, sisäistää ja noudattaa kehoitusta: Pysy nyt siinä sängyssä!
(Ihan pikkuisen teki mieli mennä vetämään mieshenkilö lepositeillä petiin kiinni...) Monta pitkää tuntia kuuntelimme odotushuoneessa lääkärin-potilaan-hoitajien keskustelua, joka eteni aina kutakuinkin näin:
Lääkäri: Mihin te olette menossa?
Potilas: Tuuupaaakille vaan.
Hoitaja: Ei nyt, annahan lääkäri tutkii.
Potilas: Minä menen nyt!
----ilmeisesti todellakin käy----
Lääkäri: Missä potilas?
Hoitaja: Tupakilla.
----potilas saapuu----
Hoitaja: Nyt pyödälle!
----potilas könyää pöydälle, noustakseen nanosekunnin päästä kuselle----
Tätä, kun kuunteli rapiat kaksi tuntia, niin monenlaista tainnutuskikkaa pyöri päässä, sitä ei käy kieltäminen. No saimme C:lle lääkkeet vain herätäksemme tähän aamuun, jolloin huomasimme silmän olevan tulehtunut. Taas soitto terveyskeskukseen...
Ihana, ihana hoitaja otti tiedot ja laittoi lääkärille reseptipyynnön! Pääsimme siis tänään näin helpolla! Juhuu!!!
Viikonlopuksi oli tarkoitus lähteä maalle. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei nyt enää mitään tulisi. Kaikki on odotelleet reissua niin kovin! Aina pitää yrittää löytää jotain hyvää asioista, niin tässä olkoon hyvä puoli C:n sairastelusta ja kotona olosta: Se hoitopaikan syyhypunkki saadaan varmaan ohitettua! Jihuu! Jippii! =D Kaikkoa kapi!
S.A.
5 kommenttia:
Hohhoijaa, tuli nyt lepositeistä mieleen eräskin kerta, kun osastolla oli, siinä vaiheessa varmaan jo reippaassa laskuhumalassa, potilas ja lepositeissä. Menin katsomaan, että mitä hän siellä sängyssänsä ähisee - no kertoi koittavansa saada niitä remmejä takaisin kun oli käynyt vessassa8] Että semmoiset siteet, ehhhh.
Parannuspuhalluksia ja toivotuksia ettei tauti leviä!
Auts tuo Inkiväärin kommentti :D Mutta tiedän tunteen kun istuu sairaan lapsen kanssa päivystyksessa, ja sinne tuodaan joku juoppo ison saattajajoukon kanssa, ja juoppo on niin verissään kaaduttuaan, että hänet on otettava ennen lasta paikattavaksi. Olisi antaneet vuotaa kuiviin, tällainen ajatus kävi mielessä, etenkin kun se riehuvan miehen paikkaaminen ei ollut kovin nopea ja helppo toimenpide. Toivottavasti tautiaalto teillä alkaa laantua. Ja hyvä kun syyhyltä vältytte.
Heh Inkivääri=D =D
Niin Hannele, kyllähän sitä kaikki apua tarvii, mutta sillä hetkellä, kun oma/lapsen hoitoonpääsy viivästyy jonkun sellaisen takia, joka ei hoitoa halua, niin kyllä se vetää nenää runttuun ja syljetyttää.
inkiväärikin tuossa kertoi ja minä todistan lisää:
tarina kertoo että sen halvauksen jälkeen teholla ollessani olin pyrkinyt pystyy ja töihin. ei aivoja päässä eikä jalkoja alla..... ja kops. otta verillä. siitä jäi kuhmu hamaan maailman tappiin muistutukseksi.
oikkusisko oli niille mölynnyt että tuo pitää sitoa kiinni ja koko ajna pitää olla vahdissa ettei loukkaanu!!!
hoitaja siihen että kyllä rouva f oli lepositeissa.
elikkä unohda koko juttu! enää peippaat 15 vuotta niin pääset hirmuista eroon.... jollet innostu katselemaan piirrettyjä vielä kerran.
Outs kuhmusta, Liskonainen:/ Itseasiassa se, ettei tarvinnut enää silmätippoja lähteä jonottamaan vaan resepti hoitui puhelimitse pyyhkäisi odottelun harmin taivaan tuuliin =) Lohdullista, enää 15 vuotta XD
Lähetä kommentti