Puuhpuuh (läählääh). Aamu alkoi niissä merkeissä, että kahdella lapsista oli jotain erityisen tärkeää ja spesiaalia hukassa, kuten esim. KENGÄT tai PIPO (niitähän ei tosiaan käytetäkään kuin joka päivä), niitä kiireessä etsittiin ja samalla tolskattiin koko huusholli sekaisin. Vanhin soittaa koulun jälkeen löytäneensä luistimet (josta äiti tajuaa, että myös aitta on sekaisin)... Kiireisen työpäivän keskeltä livahdin jouluostoksille, muutama ruksi listaan taas, hyvä (tätä menoa teen oman ennätykseni, hankkimalla lahjat jo näin hyvissä ajoin) .
Viideltä pääsin töistä ja kodin kautta (puuteroin nenän ja vaihdoin paidan) kurvasin koulun Joulujuhlaan. Ukko ja C (päiväunet nukkumatta) jätettiin suosiolla kotiin (ruoanlaittoon). Kaksi varsin toiminnantäyteistä tuntia, mukavasti erilaista (ja aika huumoripitoista) ohjelmaa oli tarjolla.
Ainoa mikä (vähän) latisti tunnelmaa oli pienten joulujuhlijoiden (n. 10 kpl; 2-5v) järjestämä joulumarssi-konttaus-riehunta-sessio, siinä salin keskilattialla. Harmitti esiintyjien puolesta, koska kukaan yleisöstä ei takuulla kuullut (minä en kuullut muutenkaan) ohjelmista yhtään mitään. No, lopussa riehunta päättyi, kuten arvata saattaa huutoon, parkuun ja muutamaan kuhmuun (enkä kampannut!). Olisikohan vanhemmat voineet ehkä pitää ohjelmaan kuulumattomat taiteilijat penkeissään tai salin takaosassa (tai kotona)? Tällä kertaa kumpikaan meidän pojista ei ollut esiintymässä, kun on iso koulu niin esiintyvät luokat vaihtelee joulu- ja kevätjuhlien välillä. Koulun juhlista vaan saa jotenkin juhlatunnelman ja siksi haluan niissä käydä, (vaikkei velvoitetta muuten olisikaan).
Nyt vaan alkaa tassua painaa niin, että taidan kaatua petiin pötkölleen. (*haukotus*)
Viikko aattoon? Jippii! Vähänkö jännittää! (Olenkohan ollut kilttinä?)
S.A.
Viideltä pääsin töistä ja kodin kautta (puuteroin nenän ja vaihdoin paidan) kurvasin koulun Joulujuhlaan. Ukko ja C (päiväunet nukkumatta) jätettiin suosiolla kotiin (ruoanlaittoon). Kaksi varsin toiminnantäyteistä tuntia, mukavasti erilaista (ja aika huumoripitoista) ohjelmaa oli tarjolla.
Ainoa mikä (vähän) latisti tunnelmaa oli pienten joulujuhlijoiden (n. 10 kpl; 2-5v) järjestämä joulumarssi-konttaus-riehunta-sessio, siinä salin keskilattialla. Harmitti esiintyjien puolesta, koska kukaan yleisöstä ei takuulla kuullut (minä en kuullut muutenkaan) ohjelmista yhtään mitään. No, lopussa riehunta päättyi, kuten arvata saattaa huutoon, parkuun ja muutamaan kuhmuun (enkä kampannut!). Olisikohan vanhemmat voineet ehkä pitää ohjelmaan kuulumattomat taiteilijat penkeissään tai salin takaosassa (tai kotona)? Tällä kertaa kumpikaan meidän pojista ei ollut esiintymässä, kun on iso koulu niin esiintyvät luokat vaihtelee joulu- ja kevätjuhlien välillä. Koulun juhlista vaan saa jotenkin juhlatunnelman ja siksi haluan niissä käydä, (vaikkei velvoitetta muuten olisikaan).
Nyt vaan alkaa tassua painaa niin, että taidan kaatua petiin pötkölleen. (*haukotus*)
Viikko aattoon? Jippii! Vähänkö jännittää! (Olenkohan ollut kilttinä?)
S.A.
3 kommenttia:
noista pikkujuhlijoista olen samaa mieltä, ei kaulattomia hirviöitä (lainaus markus kajolta, jotenkin niin osuva...)ihmisten juhliin! eikä niitten törppöjä vanhempia. saat vinkin: älä mene aittaan ennen kun joulut on takuusti ohi.
Kuulon väliaikainen menettäminen näin joulunaikaan ei ole välttämättä paha juttu...toivonkin siis että sana väliaikainen on kohdallasi totta. Tsemppiä. Pidän peukkuja.
Mäkikotkailuun onnea (tarkista vakuutukset).
Ja kannustusta: hienosti toimittu niiden lahjojen ja listan kanssa! Oman enkkarin lisäksi taidat päihittää monta lukijaasikin :)
Vielä kerran paranemisia sinne...pidä ajantasalla, kuulo- ja muidenkin käyrien suhteen!
Liskonainen: Olen suuri Kajon ihailija! Lainasin kerran jonkun Kajon kirjan ja kopioin 50 pennin sivuhintaan kirjaston kopiokoneella koko opuksen kannesta kanteen.
Sipulix: Tuo kuulon menettäminen on osoittautunut varsin "hyväksi" jutuksi tosiaan näin joulun alla. Esim. kun törmää lukuisiin tuttuihin kaupoissa, eikä oikein olisi aikaa jäädä pitkäksi aikaa jutustelemaan niin, kun kertoo olevansa puolikuuro ja pyytää tuttavaa puhumaan suuremmalla äänellä, niin hyvin äkkiä päästään siihen asian ytimeen eli toivotellaan hyvät joulut:D
Lähetä kommentti