9.12.08

Paljastuksia.

Tuolta blogilistalta huomasin hätäkeskuspäivystäjän blogin ja sitä onkin tullut korvat punaisena luettua. Vähän kauhunsekaisella odotuksella, että koskahan allekirjoittaneen ääliöpuhelut päätyy ruodittaviksi. Siispä härkää sarvista kiinni ja paljastan ihan itse tyhmyyteni.

1. Jälleen kerran koira karussa. Olin typeryyksissäni sanonut joskus aiemmin pojille, että jos ei se koira tule kahdessa tunnissa kotiin, niin auton alle se on jäänyt. Kello 23.30 minulla on kolme ulvovaa poikaa sohvalla, eikä koiraa kotona. Minulle ei kertakaikkiaan tullut mieleen sanaa "löytöeläintarha"... vain 112 tuli mieleen. Varovainen puhelu, jossa kerroin heti alkuun, ettei minulla ole hätää, mutta mistä voi kysyä kadonnutta koiraa? Ystävällinen päivystäjä katsoi numeron minulle. Soitto sinne ja siellähän se koira oli, rapaisena ja väsyneenä, mutta hengissä. Siis kummallista, ettei edes numerotiedustelun numero tullut mieleen.

2. Tässä tapauksessa soitin suoraan poliisille. Meidän pihaan oli yön aikana ilmaantunut outo polkupyörä. Minä aamusta soittamaan, että tulkaa hakemaan se pois, ettei kukaan ajattele, että oltaisiin varastettu se. Poliisit aikoivat tulla. Soittelin muissa asioissa kaverille ja kerroin tohkeissani siitä pyörästä. Kaveri siihen, että soita nyt äkkiä sinne poliisille, etteivät hae, kun se on hänen tyttären pyörä, josta oli kumi puhjennut. :O Minä soitin ja kerroin poliisille asiani, kuulin kyllä miten se piteli naurua. "Hei soitin äsken, että meidän pihalla on outo pyörä, mutta nyt kävikin ilmi, että se onkin tuttu pyörä... Että ei tarvitsekaan hakea sitä..."

3. Tässä en soittanut heti mihinkään, mutta tässä tapauksessa itseäni ihmetyttää ja nolottaa omituinen käytökseni. Ajoin kolarin. Auton lunastukseen. Turvatyynyn alta toettuani vedin aurinkolipan alas ja tarkistin huulipunan. Se oli tietysti levinnyt, joten ennen kuin nousin autosta maalasin huuleni uudelleen.

4. Pojat soitti numeroon 08, joka omituisesti menikin hätäkeskukseen. Minä soitin uudelleen perään ja kysyin, että miten se nyt sinne meni? Jossain maassa hätäkeskuksen numero on 08, joten se kääntyy automaattisesti Suomessa Suomen vastaavaan numeroon eli 112:een. Älkää kysykö, miksi pojilla oli tarve soittaa numeroon 08. En minä tiedä.

Paljastan lisää, jos kehtaan, kunhan kaivelen muistojen arkistoja... Hienoa tiistaita tytöt!
S.A.

11 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Voi juku! Ihania juttuja! Hitsit, kun muistaisi omiakin kömmiä. Ne vissiin nolottavat niin pahasti, ettei jää oikein mieleen. 112:een tosin en ole koskaan soittanut, eikä (mun tietääkseni ainakaan) moksutkaan, mutta jotain sähliä kyllä puhelimen kanssa. Taitaa olla enempi vastatessa. Tyyliin: puhelin soi, ajatuksissani vastaan, "Äiti puhelimessa..." Onneksi se oli oma äiti joka soitti, ja nauroi siellä, että "niin täälläkin!"

Sipulix kirjoitti...

Hehee, kiitos aamupäivän nauruista, alkoikin jo väsyttään tämä työnteko.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana! :))) Kiitos hyvistä nauruista! Ite muuten kerran lankapuhelimien aikaan yritin soittaa äitille - pyöritin numeron ihan oikein ja jostain syystä puhelu meni Keuruun varavankilaan. Säikähdin ja löin luurin korvaan... t. Alohomora

Villikissa kirjoitti...

Kylläpäs teillä sattuu ja tapahtuu=D
Sai taas makoisat naurut.
Taidatte olla aika "naurettava" perhe!?!
(Tuo oli sitten kirjoitettu hyvällä.Piti laittaa huomautus, kun ei vielä "tunne" niin tarkkaan=D)

Purppura kirjoitti...

Hih, nuo puhelut on onneksi varmaankin helpoimmasta päästä, mitä hätäpäivystäjät saa :)

Paljastuksista puheenollen, itse sanoin tuossa tunti sitten bussikuskille, että piletti Jyväskylään, johon kuski vastasi: "Öhöm, me ollaan Jyväskylässä..." Varmaan on muillakin päät sekaisin joulushoppailujen jälkeen :D

Inkivääri kirjoitti...

:D

liskonainen kirjoitti...

blondi! kertakaikkinen blondi!
toi huulipunajuttu oli kyllä paras, pitäähän sitä olla edustavan näköinen kun pelastuspartio saapuu.

ja että mä kärsin noista sananvahvistuksista! kun ei kunnolla saa selvää tavallisestakaan tekstistä... wisentax, pyh, kaikkea sitä pitääkin tehdä todistaakseen olevansa ihminen.
käy kylässä.

Hannele kirjoitti...

Hahhah! Lisää mokajuttuja, toivoo jarruttoman auton omistaja-Hanni :D No, tässä yksi puhelinmoka lankapuhelimen ajoilta: ystävätär oli kylässä, istuttiin kahvipöydässä kun puhelin soi. Nostin luurin, olin hetken hiljaa ja kysyin sitten kahvipöydän ääressä istuvalta kaverilta: kuka mie oon?

Siskotuu kirjoitti...

Päivän parhaat naurut, kiitos niistä! Blogisi on niin vallan mukava, että taidan paneutua tähän oikein ajan kanssa.

Susikairan akka kirjoitti...

Kiitos kommenteista=D ja omista muisteluistakin!
Villikissa, itsestäkin tuntuu että taidetaan olla aika naurettavaa sakkia, joko meille tapahtuu paljon tai sitten se on vaan asenteesta kiinni=)
Siskotuu:) Tervetuloa!

Marjut kirjoitti...

:D:D Ihania juttuja. Sinulle sitä sattuu ja tapahtuu ;)