19.1.09

Kiitosta ja Kunniaa:)

Ystävä I tuli yllättäin kiittelemään yhdestä vanhasta jutusta viinipullon kanssa lauantai-iltana. Kuten yleensä, nytkin kävi juuri niin, että I sai kantaa pullosta puolet vatsassaan takaisin kotiinsa. Harmitti vähän, kun oli niiiiin hyvä vuosikertapunkku ja eihän minulla ollut mitään sopivaa, ihanaa ruokaa siihen kaveriksi. Mikrossa lämmitetty jauhelihakeitto ja vuosikertapunkku? Hahhaa.

Pitäisi ainakin olla joku juustolajitelma aina valmiina. Ja tummaa suklaata...

No puolesta pullosta viiniä ei tullut mitään oloja seuraavalle päivälle. Nukkumassakin olin jo puolen yön tietämillä. Sunnuntai menikin sitten peräkammarin huonekaluja siirrellessä. Se on kyllä oikeaa tanssia välillä, kun ajattelee ensin, että tuo olisi hyvä tuossa ja tuo tuossa- kun sitten on siirtänyt ne, niin keksiikin vielä paremman idean ja taas mennään! Mielestäni siellä on nyt viihtyisä järjestys ja keskilattialla tilaa leikkiä. Taas jaksan hetken uskoa, että legot ja muut pienet mukavat pysyisivät siellä lastenhuoneessa. Vaan ei ne pysy. Korkeintaan päivän, kaksi.

Tästäpä sitten oiva aasinsilta seuraavaan aiheeseen... Ensiksikin suuri Kiitos Tainalle tästä=)
Olen oikein iloinen ja ylpeydestä pollea:D



Itseasiassa olen törmännyt viime päivinä odottamattomiin kiitoksiin ja kehuihin aivan luvattoman usein. Perjantaina kaksi vanhempaa herrasmiestä kehui minua. Toinen sanoi näin: "Sinulla on kaunis hymy ja olet niin eläväinen. Sinua on mukava katsella!" Se lämmitti mieltä ja koska olen kuitenkin ihan perusakka, niin pyysin tietysti tätä tuntematonta herrasmiestä toistamaan sanat. Mies toisti ja minä paistattelin auringossa. Etenkin se asia, ettei mies mitenkään "hyötynyt" kehumisestani, muuten kuin niin, että sai varmasti leveimmän hymyni ja vuolaan kiitoksieni tulvan. Tarkoitin tuolla kehumisesta hyötymisellä sitä, että joskus ihmiset kehuu toisiaan, jos siinä on ilmeinen hyöty. Esim. kaupassa alennuksen toivossa tai myyjä kehuu asiakasta myynnin lisäämiseksi. Niin tässä ei nyt ollut kyse siitä, vaan pelkästään toteamisesta ja valtavan hyvän mielen aiheuttamisesta toiselle (minulle).

Toinen kehu tuli tätini mieheltä, joka on oikein perusmies. Ei turhia lepertele, joten otin nekin kehut hyvin henkilökohtaisesti ja taas tapani mukaan pyysin toistamaan sanat:)! "Sinä olet kyllä tosi mukava, sinun seurassasi on helppo olla ja jutella!" Kehuja on niin mukava muistella jälkikäteen ja tunnelmaan palaaminen on helpompaa, kun muistaa sanat ihan pilkulleen. Näitä hyviä hetkiä kannattaakin varastoida muistojen arkistoon. Väistämättä eteen tulee niitä tilanteita, jolloin kaipaa mielen ja itsetunnon kohennusta. Silloin on hyvä valita arkistosta juuri ne kauniit sanat ja hetket. Paistatella vielä hetki siinä lämmössä ja tuntea olevansa erityisen erityinen. Sitten käärii ne kauniit sanat pumpuliin ja piilottaa takaisin sydämen alle odottelemaan uutta hetkeä, jolloin kaipaa kauniiden sanojen tuomaa mielihyvää.

No menipä taas ihan siirapiksi;D Vaan ei kai se haittaa, hymyilyttää kuitenkin. Mainiota maanantaita kaikille teille toivottelen erityisen leveästi hymyillen:)

S.A.

Ps. Olipa muuten hankala kirjoittaa kehuista ja kiitoksista ettei kuulostaisi liian ylpeältä (ja varmaan kuulosti kuitenkin.)

Hiiteen Suomalainen Vaatimattomuus!!!

12 kommenttia:

TaiNa kirjoitti...

Olen ihan samaa mieltä, että hiiteen vaatimattomuus! On ihanaa saada kehuja ja ystävällisiä sanoja, miksi niistä ei saisi olla iloinen ja kuuluttaa koko maailmalle! :)

Ei se minusta ole ihan niin että "se jolla onni on se onnen kätkeköön". Pah.

Minz kirjoitti...

Kyllä sitä kiitoksia tosiaan kannattaa muistolokeroissa säilyttää ja esille aika ajoin ottaa! Ylpeähän niistä saakin olla! Hyvänen aika!

Toisten kiitokset ovat kuitenkin paljon painavempia kuin se, että itse miettii, että "olenpa tässä hyvä", vaikka se olisi tottakin.

Kiva, että kirjoittelit näistä, tuli itsellekin hyvä olo! =oD

Pilviharso kirjoitti...

Olen tasan samaa mieltä. Joka kerran kun minua kehutaan jostakin, kiitän kauniisti - ja talletan ne sydämeeni. Voi sitten alakuloisina hetkinä yrittään niitä muistella.

Anonyymi kirjoitti...

Totta joka sana, akkaseni, ja hyviä kommentteja olet tähän postaukseen saanut. Jos jostakin kehutaan, niin yleensä sitä tosiaan on kehunsa ansainnut ja sitä on mukava muistella jälkeen päin. Ja itsekin pitää muistaa välillä kehua kanssaihmisiä - aloitankin sinusta: blogisi on kyllä tosi kiva. Ja kiva taidat olla itsekin! Hyvää alkanutta viikkoa toivottaa Alohomora

Stansta kirjoitti...

Me suomalaiset taidataan kai paremmin epäkohtien julkilausuminen kuin positiivisista asioista kehuminen. Vai jääkö ne ikävät asiat enemmän mieleen, tiedä sitten siitä. Mutta kyllä kehua saa ja pitää.

Ihanaa kun kirjoitit saamistasi kehuista - tuli hyvä ja lämmin mieli sekä muistui mieleen, että voisi itsekin kehaista välillä kun sopiva hetki sellaiselle koittaa.

Olet loistavaa blogiseuraa! :D

Villikissa kirjoitti...

Kehuja on aina kiva kuulla.Lukemani perusteella varmasti pitävät kehut paikkansa=D
Miksihän meillä suomalaisilla on niin vaikea ottaa kehuja vastaan.Ainakin minulla.Kun joku sanoo minusta jotain kivaa, menen ihan noloksi ja koetan mitätöidä toisen puheet.Pitäisi ottaa vain iloisena vastaan ja nauttia positiivisesta sanomisesta.

Nana kirjoitti...

Ei muutakuin nautit siitä kun/jos kehutaan! Tosiaan, me olemme turhan vaatimatonta kansaa ja harva osaa kauniisti kehua toista juuri tuohon tapaan pyyteettömästi ilman oman hyödyn tavoittelua :)

Anne kirjoitti...

Määkin haluan tommotten sydämen =D
*vink, vink*.

Tässä tulee sitten ihan virallinen kutsu:

Tervetuloa Akka ja Ukko kemuihin. Ne pidetään meidän mökillä, Vesijärven rannassa, n. 40 km päässä Tampereelta 11.7.2009 klo: 13 alkaen ja kestävät koko päivän .

Majoitustilat eli yöpaikat järjestyy aikuisille eli jälkikasvulle on keksittävä hoitopaikka, koska ne on aikuisten kekkerit.

Ruska kirjoitti...

Kaunista ja varmasti aitoa palautetta olet saanut :D Hienoa, kun kerroit, sillä tällainen rohkaisee antamaan sellaista eteenpäin. Sitä ei varmasti koskaan jaella liikaa.

Mutta tärkeintä minusta on, että palautteen antamisessa säilyy aitous ja tietty spontaanisuus. Tunnen pari henkilä, jotka tuntuvat ihan systemaattisesti antavan hyvää palautetta toisille, mistä olen saanut vaikutelman, että se on enempi heidän oman kruununsa kiillottamista. Vaikka ei kai siinäkään pahaa, jos saavat jonkun onnelliseksi. Minuun jotkut kehut eivät ole täysin uponneet.

liskonainen kirjoitti...

ihana akka!
jos joltakin päivältä puuttuu päivitys tuntuu kuin aurinko olisi pilvessä.

kaipaan vieläkin välillä susikairaan, sieltä on niin hienot muistot.

Hannele kirjoitti...

Kyl sie oot kiitoksesi ansainnut, olen asiasta varma. Ota vaan vastaan hyvillä mielin ja kerro kaikille :) Itse olen joutunut opettelemalla opettelemaan, että jos joku sanoo, että sullon kivasti tukka, en ala sanoa että äh, eihän tää kuontalo nyt koskaan ole hyvin... mitätöi vain toisen kauniit puheet tuollaisella. Niin että kehua saa Hanniakin :D Pitäisi muistaa itsekin spontaanisti antaa myönteistä palautetta, vaikka sitten kaupan kassalle. Voi jonkun päivä piristyä kummasti.

Pirjo kirjoitti...

Höh, kyllä ne kehut suomalaisilta tulee yleensä ihan ansaitusti, purnaus kun taitaa olla yleisempi taudinkuva. Joten ne pitääkin muistaa kertoa!
Sulle on haaste blogissani, olet ehkä tämän jo tehnyt, mutta käy silti kurkkaamassa...