XY vastaan RQ

Muutimme noin 9 vuotta sitten tänne Susikairaan. Hassua, etten vieläkään miellä tätä paikkaa ns. kodiksi. Jossain taka-alalla ajattelen aina olevani täällä vain käymässä. Luulen, etten ole ainoa näin ajatteleva muualta Susikairaan tullut. Tai oikeammin tiedän. Nämä alkuperäiset ovat kovasti tiivistä porukkaa, joista on vaikea saada selvää tai otetta. Noin 85 % ystävistäni ja tuttavistani täällä, on myös näitä muualta tulleita. No, Ukko on täältä kotoisin, joten tavallaan olen oikeutetumpi olemaan Susikairalainen kuin esimerkiksi sellainen, jolla ei ole mitään sidoksia alkuperäisiin. Olen asunut monella paikkakunnalla välillä Espoo-Sodankylä, eikä missään, ei missään, muualla ole ollut näin jyrkkää rajaa alkuperäisten ja muualta tulleiden välillä.

Olen jutellut aiheesta molempien ryhmien edustajien kanssa. Alkuperäiset tunnustavat juuri näin olevan. Syitä setviessämme törmäämme siihen, että täällä on kautta aikain ollut suuret suvut ja tiiviit välit. Eli jos sinulla on 80 sukulaista ja olette naapurin suuren suvun kanssa yhtä (heitäkin vaikka 80), niin yksinkertaisesti et tarvitse uusia tuttavia. Eikä aikakaan riittäisi uusien suhteiden ylläpitoon. Ihan loogista. Sukujen väliset sidokset on ja pitää. Joskus tuntuu kuin olisi siirtynyt ajassa 100 vuotta taaksepäin. Ja tämä kirjoitus ei suinkaan ole kirjoitettu pahalla vaan ihan pohdiskellen. Yksi vanha rouva kiteytti minusta hyvin tämän Susikairan menon näillä sanoilla: "Olen asunut Susikairassa 50 vuotta, mutta edelleenkin minulle sanotaan: et sinä voi tietää, kun et ole Susikairassa syntynyt!" Se taitaa olla totta.

Susikairalaiseksi synnytään, ei tulla.

Mikä tässä sitten on huonoa? Se, että kehittyminen on hidasta. Kaikki projektit seisoo paikoillaan sillä aikaa, kun marssijärjestystä selvitellään. Jos ajatellaan niin, että suku X ja Y ovat olleet kautta vuosien "yhtä" kuten myös suvut R ja Q. No, liittouma XY keksii loistoidean, mutta liittouma RQ on kovasti vastaan tätä. Ja koska molemmissa liitoissa on varsin vaikutusvaltaisia ja taistelutahtoisia jäseniä... saadaan aikaiseksi vuosia kestävä riita, joka puidaan kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa oikeusasteissa ja katukuppiloissa, saunan takana ja ties missä. Summasummarum. Mitään ei olla saatu aikaiseksi, hommat seisoo ja kuilut liittoumien välillä syvenee.

Oikeastaan harmittaa paikallisten puolesta. Puitteet ympärillä olisivat mitä loistavimmat. Jos kaikki aika käytettäisiin rakentavaan suunnitteluun ja toteutukseen tyhjänpäiväisen riitelyn sijaan, vain taivas olisi rajana. Luulen kuitenkin, ettei mikään koskaan muutu. Tämä veivaaminen ja kapuloiden rattaisiin tunkeminen ei lopu, ennen kuin viimeinenkin Susikairalainen on heittänyt hampaat naulaan.

Mukavahan tätä maailman menoa on tarkastella ja kummastella. Sopivasti ulkopuolisena ja hymyssä suin.

S.A.