22.2.09

...Teen sulle temput...

Meille on muuttanut taikuri. Oikeastaan se on B, mutta häntä sopii nykyään puhutella vain taikuriksi. Tämä alkoi perjantaina. B sanoi, että lelukaupassa on myynnissä taikurinsetti (n.35 €)... Minä totesin sen olevan kallis ja koska viikkorahat oli jo saatu ja extraa ei tipu, täytyy säästää. Ja sitten etsittiin netistä temppuja, joihin riitti kotona olevat tarvikkeet. Mm. kananmuna (raaka) ja lasillinen vettä. Muna painuu pohjaan, mutta kun lisää veteen suolaa, niin muna alkaa kellua.

No perjantai-ilta meni siinä räpiessä ja kun muna kelluu kymmenettä kertaa lasissa, me muut yritimme peittää haukotuksia ja ainoa joka jaksoi olla kokoajan vilpittömän hämmästynyt oli C.

Lauantaina se lelukaupan taikurinsetti jumputus jatkui. Herran omat rahat olivat 10 euroa vaille tarvittavan summan ja isin kanssa herra neuvotteli tiskaussopimuksen. Eli normaalien kotitöiden lisäksi täytyy ensi viikolla tiskata sekä isin, että äidin tiskivuoroilla oman lisäksi, niin saa sen puuttuvan kympin. Minä olisin sen antanut vasta viikon päästä, mutta isi heltyi antamaan sen heti.

Ja niin B kävi ostamassa setin ja tuli kotiin, tiskasi tiskit(kuulemma hyvää hyvyyttään) ja tattadaaa- palautti iskälle sen kympin, koska hän oli tingannut kaupassa alennusta, niin että ne omat rahat riittivät. Miten tässä maailmassa saa kasvatettua lapsensa, niin että ne ymmärtäisivät, että kaikkea ei voi saada, kun noilla Hannu Hanhilla näyttää sujuvan kaikki ihan noin vain???X)

Eilisen ja tämän päivän olemme, kuten arvata saattaa, istuneet jännityksestä jäykkänä sohvalla seuraamassa katovia tavaroita, leijuvia taikasauvoja, irtoilevia sormia jne. B:n kaverin äiti kysyi, voisiko B tulla heille leikkimään, minä olin siinä vaiheessa jo autossa valmiina heittämään B:n kaverilleen... Nyt on pari tuntia taiatonta aikaa*huh*.

Sitten olen miettinyt ihan tosissani tänään semmoista hommaa, että aivan varmasti täytyy olla olemassa kaksi samanlaista lumihiutaletta. Onhan tuota lunta ihan järjettömän paljon, kuutioonkin mahtuu aivan hirvittävän monta lumihiutaletta, että se ei vaan voi olla mahdollista, ettei niitä muka olisi kahta samanlaista missään.

Nyt yritän miettiä vielä jotain yhtä tärkeää. Kerron heti, jos tulee jotain yhtä suuria ajatuksia kuin tuo edellinen. Tosin voi olla mahdollista sekin, että taikuri on hukannut allekirjoittaneen viimeisetkin aivosolut ja siksi juttujen taso on tätä;) Sunnuntaita kaikille teille!

S.A.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hokkusta pokkusta vaan Susikairaan ;) Kyllä taikomista kannattaa harjoitella, se on varmaan hyvin kehittävää. Onneksi tässä vaiheessa on sentään Herra C uskollisena yleisönä. Somaa :D

Anonyymi kirjoitti...

apua! tuokin vielä.

penskana meitä oli viis kakaraa perheessä ja kerran muututtiin piiiitkäksi lohikäärmeeksi joka söi pesuvateja ja sitten häntäpäästä kakkasi pieniä (nukkekodin) vateja. mahtoi olla aikuisilla lystiä!

hauskaa laskiaista, jos alkaa ahdistaa ota taikajuomaa.

TaiNa kirjoitti...

Mitä sitten teet kun poika keksii haluavansa Tylypahkaan? ;)

Se katkennut-sormi-temppu aiheuttaa ihmetystä. Meidän 7-vuotias ei voi ymmärtää miten se tapahtuu. =)

Nana kirjoitti...

Joo, mulle tuo katkennut sormi menee vieläkin...
Kun sitten tulevan David Copperfieldin (vai mikä lie se taikuri nyt olikaan) äitinä katselet, kun B häivyttää vaikkapa Eiffeltornin tai Vapaudenpatsaan, niin me muistutamme sinua tästä kirjoituksesta ;)

Anonyymi kirjoitti...

...ja mun korvissa soi vaan leevi...

Inkivääri kirjoitti...

Hehheeeh:)

Anonyymi kirjoitti...

Tästä taikomisesta on nyt kirjoitettava omaankin blogiin, tuli juttu mieleen. Mutta tuo lumihiutalehomma on mun mielestä kusetusta. Kuka tietää ettei vuonna 1923 ollut jokin hiutale samanlainen kuin vuonna 2009? Sehän on mahdoton asia todistaa. Mie siis uskon, että on olemassa identtisiä hiutaleita. M.O.T

Anonyymi kirjoitti...

Jos minulla olisi toinen, saati kolme Junioria, niin hoitoonhan minut saisi viedä ja vähän äkkiä. Sen takia lapsiluku supistetiin kahteen ja varmuuden vuoksi pidin vielä 19 vuotta väliä etteivät ihan riehaannu.

Ilmeisesti tuo taikuus tulee pojille aina kuvioihin mukaan. Sellainen taikasalkku on ollut meilläkin, yleisönä on istuttu välillä kyllästymiseen saakka.

Eräs pieni poika nielaisi vahingossa kolikon ja itkuhan siitä tuli. Vanhempien ollessa varma sen poistumisesta aivan luonnollista tietä, he halusivat lohduttaa pientä miestä ja isi teki taikatempun vetäen "sen" kolikon pojan korvasta. Poika oli aivan ihastunut temppuun, nappasi kolikon ja nielasi sen pyytäen isäänsä tekemään tempun uudelleen. Että sellaista taikamaailmassa : )

Susikairan akka kirjoitti...

Liskonainen, mulla soi koko taikuriviikonlopun päässä tuo Leevi and the leavingsin kappale. Piti oikein varoa, ettei vahingossa laula ääneen. Olisihan se ollut kova kolaus taikurille;)

Voi Saanel-meinasin tikahtua aamukahviin;D Luulen, että meilläkin voisi käydä juuri noin!