Eli lisäkives, ei onneksi se varsinainen, oli heittänyt piruetin ja on täten poistunut joukostamme. Tämän ei pitäisi vaikuttaa mihinkään mitenkään. Lääkäri vertasi lisäkivestä umpilisäkkeeseen ja mainitsi sen muistuttavan mustikkaa. Ripeää toimintaa, puolitoista tuntia ja olimme käyneet kirurgilla, hoitajalla, ultrassa ja vielä kahdella kirurgilla. Hoitolinjoja oli oikein kaksi mistä valita; joko kipulääkettä ja aikaa tai leikkaus nukutuksessa, jossa mustikka klipataan irti. Lääkäri suositteli potilaan hyvästä kunnosta ja pitkastä matkasta johtuen ensimmäistä vaihtoehtoa. Tämä kuulosti meistäkin hyvältä. Potilaan ainoa ongelma oli pääseekö hän pelaamaan perjantaina sählyotteluun?
Tämä samainen poika veti esinahkansa noin puoli vuotta sitten liian taakse, jonne se jumiutui ja lääkärikeikkahan siitäkin tuli. Oi, miksi synnärillä ei anneta mukaan pippelikäsikirjaa meille äideille? Mistä sen tietää, mitä noissakin tapeissa voi rikkoontua?!
Mukava autoilureissu muuten, höpöteltiin niitä näitä pojan kanssa. Äiti-esiteini sanakirja laajeni taas; nyt tiedän, että tytöillä on mutteri ja pojilla meisseli;D Se näissä intiimivaivoissa on "mukavaa", että kaikenlainen muukin kainous katoaa. Kävimme syömässä maittavan huoltoasema-aterian, kun leikkausuhka (ja siitä johtuva syömättömyys) oli pois pyyhkäisty.
Kotona toinen pojista oli kertonut potilaan luokkakavereille sairaalareissun syyn, josta potilas sai hepulin, koska kaikki nauraa ja kiusaa kuulemma. Naamioimme tarinan umpisuolentulehdusepäilyksi, joten vaiva ei kuulosta niin "nololta". Kyllä täältä noustaan taas;) Jospa nyt hieman tasoittuisi *pitää peukkuja*.
S.A.
8 kommenttia:
Niin ne asiat aina järjestyy! Hyvä homma. :) t. serkku
Kiva, että homma oli noinkin helppo! Pohdin tuossa, että hyvä kun tuli tyttö, pystyy tulevaisuudessa ymmärtämään ihan pikkuisen enemmän noita murheita...
huh!, piti oikein pyyhkäistä otsaa huojennuksesta. Ihanaa kun kerroit tarinan lopunkin, me varmaan kaikki ollaan oltu sormet ristissä ja peukut pystyssä ympäri maan.
Heh - toivottavasti poijalla on yhtä hyvä humöörintaju kuin äiteellä, sillä selviää;) Muistan Esikoisen alakouluaikaisen kaverin, jota ei siinä vaiheessa esinahkaleikkaus hävettänyt vaan siitä alkoi uusi ajanlasku - ennen/jälkeen munaleikkauksen8]
Hyvä, että vaivalle saatiin nimi ja päällimmäinen huoli varmasti helpotti. Johan täälläkin on jännitettiin. Onneksi ikävät asiat useimmiten yks kerrallaan pyyhkiintyy pois päiväjärjestyksestä.
Kaikkein hienointa oli kuitenkin tuo äidin ja pojan yhteinen aika ja keskustelu :) Eli aina jotain hyvää nuissa vastoinkäymisissäkin.
No hyvä juttu, ruokahalut, diagnoosit ja muut. Pippelikäsikirjaa minäkin toivon, meinaan että 4tytön jälkeen se vehje tuntuu erityisen pelottavalle... ;)
Tsemiä sinne....umpisuolivaivoihin.
Hyvä että vaiva syy selvisi:) Eikö olekkin kiva kun oppii aina uusia sanoja lapsilta;)
Tsemppiä umpparin kanssa;)
Kyllä sitä tämän nuorison kanssa voi tulla mitä vaan vastaan. Ja kun ei ole lääkäri itse, niin ei voi tietää. Meillä ei itse asiassa pojalla niinkään ole ollut mitään isompia kummasteluja (mitä nyt ekat aamuiset siemensyöksyt yritti silti piilottaa, vaikka niistäkin oltiin kyllä puhuttu), mutta tytön naiseksikehittyminen on kyllä tuonut jos mitäkin kummallisuuksia vastaan. Siis olemme puhuneet kuukautisista ja näihin liittyvistä mielialavaihteluista, olemme puhuneet ehkäisyistä ja sukupuolitaudeistakin. Mutta enpä huomannut sanoa, että välttämättä kehitys ei suju tasapuolisesti ympäri kroppaa, enkä siitä, että esimerkiksi toinen rinta hyvin usein jää erikokoiseksi kuin toinen, joskus vähän erimalliseksikin. Vyötärö kapenee ja lantio levenee. Housujen kanssa on ollut "pienoinen" ongelma tässä välillä. Ja mitähän muuta? Sitä kun ei pysty etukäteen tietämään, mikä sitä nuorisoa pohdituttaa. Mutta varsin hyvä, että pystyvät vanhemmilleen asioista puhumaan! =o)
Lähetä kommentti