11.11.08

Nenäuretaania ja Great balls of fire.

Juuh- ei ole jäänyt Ravintolavaihde päälle, vaikka siltä saattaa vaikuttaa;)
Isänpäivää vietettiin perinteisin menoin. Isi heräsi, kuten aina, ensimmäisenä ja oli keittänyt itselleen kahvit kuuden tienoossa. Hyvä- ja aamu-uninen perhe heräsi lähempänä yhdeksää, jolloin Isi kurvasi takaisin sänkyyn ja me hetken päästä kahvien ja lahjojen kera "herättelemään". Lapset olivat askarrelleet kortteja ja pöytämaustetelineen ja nuorimmainen oli maalannut mukin. Todella hienoja lahjoja. Erityisen hieno oli hartaudella väännetty pottakakka, joka sekin tuli sitten Isänpäivänä. Herra C on ollut kovin vastahankainen potta- ja pönttöasioille, eikä tietysti olla painostettu. Jos ei ole vielä valmis, niin ei väkisin. A oppi kuivaksi jo 1,5 vuotiaana ja B:kin 2 vuotiaana. Kaikki ne on niin erilaisia, kasvakoon omaan tahtiinsa=)

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä näin unta, että minulla oli nenäuretaania. Unessa se oli kuin olikin oikein käypää ainetta. Sitä siis tuhuutettiin sieraimiin ja aineen turvotessa sieraimet umpeutuivat, jolloin kiusallinen nenän vuotaminen estyi. Selvästikin uni valmensi minua kohtaamaan sen tosiasian, ettei tämä sairastelurumba näytä loppuvan tällä erää tai ikinä.
Minulla nousi kuume taas eilen illalla. Painuin pehkuihin jo puoli kahdeksalta illalla ja heräsin noin tunnin kuluttua, kun yksi herroista lepuuttaa kipeää alaosastoaan tyynylläni noin 10 cm:n päästä kasvoistani. Arvatenkin ponkaisin aikalaisella vauhdilla pystyyn tutkailemaan turvonnutta ja ilmeisen kipeää kivestä. Pähkäiltiin syitä mistä moinen voisi johtua. Selkeää vastausta en saanut siihen, onko tullut jotain tapaturmaista osumaa tms. Ukkoa tenttasin näistä poikain jutuista, ne ei vaan ole minulle edelleenkään kovin tuttuja; voiko kives tulehtua!? Patistin poikaa tänään käymään kouluterveydenhoitajalla näyttämässä sitä, josko hän osaisi sanoa mitähän asialle kannattaisi tehdä. Minua pelottaa, että turmelen nuo lapset tietämättömyyttäni ja osaamattomuuttani.
Koiralla on korvatulehdus. Tuota lunta taas tuli sen verran, että korvat saa lumetettua sisäpuolelta- kosteus ja lurppakorvat- ei hyvä yhdistelmä. Minulla on angiina ja antibiootin "jälkitautina", tietänette naiset, yksi perkeleellinen Hiivatti. Lisäksi minusta tuntuu, että mitta alkaa olla täynnä, esimerkiksi tippa vielä niin on kuppi nurin.
Muuten kuuluu oikein hyvää:)
S.A.
Ps. Kiitos Anne tunnarista=) käyn hakemassa sen pian.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi teiän kans! Okei, tässä: Parane parane itten titten, jos et parane tänään niin huomenna sitten! t. serkku

liskonainen kirjoitti...

tuota kutsutaan elämäksi, akkaseni.
samaa tautia toisensa jälkeen se on täällä eteläisessä hämeessäkin. kun ei tule kunnon talvea, tulee ainakin kunnon taudit.

älä kuitenkaan ota tosissasi sitä uretaanijuttua...
äthsiihiih! äh!

Anonyymi kirjoitti...

Uhh, välillä elämä on just tota. Voimia ja pikaista vaivoista toipumista! Onneksi teillä oli mukava isänpäivä.

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista!

Sipulix kirjoitti...

Koitahan akka jaksella siellä. En halua pelotella, mutta kiveksen kiertymä ei oo naurun asia (lue netistä)...ei se sitä oo (ei)mutta lue silti.

Valkosipuli auttaa, hunaja auttaa, kuuma mehu auttaa (jos ei satu olemaan kaikille noille allerginen), lepo auttaa. Paranemista!

Susikairan akka kirjoitti...

Juu, luin kauhuissani tuosta kiertymästä ja nyt 3 tunnin päivystyksessä istumisen jälkeen, kyse ei onneksi ole siitä. Mistä on kyse, selviää huomenna lastenkirurgilla käynnin tiimoilta... nyt jos menen nukkumaan, ehdin nukkua 6 tuntia melkein. Huomiseen tai ylihuomiseen, siskot ja serkut:)