Kolme vuotta sitten.

Synnyttäiskö tänään? Se ei varmaan ole jäänyt kenellekään epäselväksi, että meillä tuppaa asiat jossakin kohti aina suistumaan raiteiltaan... joten eipä se herran C:n maailmaan tulokaan ihan kommelluksitta käynyt. Olimme kolme vuotta sitten tänään 11.12. koko perheen kanssa ulkona syömässä- vedin pippuripihviä, valkosipuliperunoita, hampurilaisen ja vielä jotain muuta lapsilta ja Ukolta ylijäänyttä. Siis ihan sikamaisen suuren määrän kaikkea. Aamuksi oli paikalliselle synnytysosastolle käynnistysaika klo. 8:00. Täällä kairassa pelleiltiin silloin niin, että synnyttää sai virka-aikaan (ma-pe 8-16), nykyään ei enää sitäkään.

Heräsin viiden huiteilla, kun oli turhan paljon närästystä. Vessassa huomasin, että närästys ilmeneekin ylimääräisenä lorinana, toisesta päästä. Herättelin Ukon ja puoli kuudelta oltiin päivystyksessä. Täältä menee aikaa isoon kaupunkiin 2,5-3 h, joten en suurin surminkaan voinut kuvitella, että minut laitettaisiin tien päälle, koska olisin isossa sairaalassa juuri siihen aikaan kuin minulle varattu käynnistäjä/synnytyslääkäri olisi paikalla. Ulkona oli ihan käsittämätön lumimyrsky. Päättävä kätilö sanoi kuitenkin tuomion: Isoon kaupunkiin ambulanssilla! Siinä töllisteltiin suut auki toisiamme, Ukko, minä ja 2 ambulanssikuskia. Puuttui enää saattava kätilö. Puhelinrumbaa, että saatiin joku hereille. Ihana vanha kehäkettu jo eläkkeelle siirtynyt L pakkautui ambulanssiin ja Ukko passitettiin kotiin touhuamaan lapsenvahtia isommille jne. Tulisi perässä sitten vähän myöhemmin omalla autolla.

Matkaan lähdettiin. Minä paareissa remmeillä kiinni ja kätilö tarkisteli tietojani. Ei vaan sattunut pöydältä minun laput mukaan... =) No pirullisessa lumituiskussa kuuntelin terveydenhoitohenkilökunnan päivittelyä siitä, että miksi minua piti lähteä kuskaamaan, koska olisin perillä vasta siihen aikaan, että oma osastokin olisi auki. En tiedä millä tavoin turvallisempaa on synnyttää tien päällä, kuin paikoillaan jossain sairaalan tapaisessa. Se ei luultavasti koskaan selviäkään minulle.

1. Ambulanssista voi minun puolesta irroittaa kellon viisarit.
2. Sinne on saatava mehua ja vaikka kauratyyny, jos nyt muuta kivunlievitystä siellä ei voi antaa.
3. Synnyttäjät kannattaa pakata jalat keulaa kohti, koska äkkijarrutuksessa painovoima auttaa lapsen ulos ilman tyhjää ponnistelua.
4. Synnyttäjällä saattaa loppua huumorintaju siinä kohdassa, kun istuu lumituiskussa P-paikalla kusemassa hankeen.

Tässä oli kaikki havaintoni ja korjausehdotukseni. Olimme isossa sairaalassa perillä 8:45. Synnytys ei ollut edistynyt (lähtiessä 4 cm auki, perillä 4 cm auki) yhtään kolmessa tunnissa- mutta minun kaikki lihakset olivat krampissa. Lääkärin arvio oli, että pidin sen lapsen sisälläni omin lihaksin. Siltä se kyllä tuntuikin. 9:19 minusta tuli pienen punatukkaisen 10 pisteen pojan äiti. Isi löysi lumituiskusta sairaalaan 10:30. Hänen mielestään synnytys oli todella helppo;D

Hyvää syntymäpäivää myrskypoika! Tosin huomenna se virallinen päivä on, mutta saahan sitä tänäänkin onnitella.

S.A.
En ole vielä koskaan saanut epiduraalia, siitä olen nyreissäni.