Mamma Mia!

Eilen katsottiin illalla Mamma Mia! Voi, että oli kuulkaas hyvä elokuva! Öh, kun en nyt ollut seurannut median myllytystä tästä elokuvasta... Niin täytyy tunnustaa, että luulin kyseessä olevan Abbaan perustuva ruotsalaisvalmisteinen pätkä. Lisäksi en ole oikein koskaan tajunnut, että musikaaleissa ne laulut vie tarinaa eteenpäin myös. Siispä kaikkinensa elokuva oli aivan mieletön elämys minulle. Itketti vähän, nauratti paljon ja laulatti mahdottomasti!

Tänään heräsin aamusta ennen kahdeksaa ja ajattelin, että voisin pöllyyttää petivehkeitä pihalla. Se mielenhäiriö tyssäsi siihen, että jokaisessa sängyssä pötkötti joku ja en minäkään ihan niin "bitch" ole (vaikka joku väittäisikin), että riepoisin nukkujilta peitot ja patjat kesken makoisten unien.

Istuin sohvalle persiilleni enkä muuten ole noussut tästä koko päivänä! Aika hyvä suoritus?

Ostin viime viikolla jostakin hukkakorista kolme kerää vaaleanpunaista Teddylankaa. Loin mitään ajattelematta puikoille 40 silmukkaa ja jaottelin ne 4:lle puikolle. Kudoin suoraa 10 rengasta ja totesin, että jos olisin tekemässä sukkia niin niistä tulisi liian löysät. Mutta minähän en pura. Joten kavensin silleen, että silmukoita oli seitsemän puikollaan ja kudoin taas 10 rengasta. Puikot oli muuten 7 tai 8, mutta en ole ihan varma, kun mulla ei ole semmoista reikämittaria.

Tässä vaiheessa kaivoin esille seitsemän veljeksen kääreen, josta löytyy kantapään ohje. Tein ihan ohjeitten mukaan kantalapun ja tajusin, että sillä tosiaan on joku syvempi merkitys, jos käsketään nostaa silmukka kutomatta toiselle puikolle (olen tähän asti kutonut aina kaikki eteen tulleet silmukat, koska samalla vaivallahan sen kutoo, kun sitä silmukkaa pitää siirrellä anyway), tulin näin tehneeksi ensimmäisen vahvistetun kantalapun=). Ongelmia ilmeni kohdassa "kudo niin pitkästi, että puikoille jää 9 silmukkaa". Jep, jep. Niitähän oli olemassakin vain 7! Tässä vaiheessa yksi teinineiti heräsi ja kysyin toivorikkaana, että näyttääkö yhtään kantapäältä? No, jos käyttää paljon mielikuvitusta!

Minähän en lannistunut! Siitä vaan improvisoiden eteenpäin... Älkää vaan kysykö mitään silmukkamääriä tai muuta vaikeaa, en todella tiedä mitä tein! Jatkoin kutomista ja puolella silmällä seurasin sitä ohjetta. Pian oltiinkin jo varpaissa menossa=)

No, eka tuli tehtyä ja kun en tiennyt miten olin sen tehnyt, piti luomisenvimmassa sutkuttaa se toinenkin valmiiksi. Teinit epäili, ettei ne pysy jalassa, mutta miepä olinkin ratkaissut jossain aivojen takalohkossa senkin ongelman. Tässä lopputulos:)


Arvatkaapa meenkö ostaan maanantaina kaikki Teddyt 2,5 €:n kerähintaan, kun teinineiditkin tykkäsi näistä. Ja teinit ei valehtele hyvyyttään, koskaan.

Mulla halkeaa kohta pää, kun oon niin tyytyväinen itseeni!

S.A.