Aamu meillä: Kun minun pitäisi osata päättää, mitä laittaisin päälleni. Pitäisi tietää, mitä haluan aamupalaksi. Pitäisi käydä vessassa ja harjata hampaansa. Lisäksi täytyy rapsuttaa koiraa. Riisua jo kertaalleen päätetyt ja puetut vaatteet pois. Pukea uudelleen huudon kanssa ja lopuksi kipata murojen maito paidalleni. Ja sitten saada raivokohtaus, kun se "juuri-oikea-paita" sotkeentui. Yritän ymmärtää vanhempiani, jotka kirskuttelevat hampaitaan ja sinkoilevat ympäriinsä mulkoillen minua ja veljiäni. Mutta ei se ole kuulkaa helppoa minullakaan.
Terveisin: C
Aamu meillä: Meni sitten illalla niiden läksyjen kanssa aika myöhään. Se kolmioviivain vaan jäi kouluun! Äiti osti kuitenkin kotiin oman viivaimen. No väsytti ihan sikana aamulla. En olis millään jaksanut nousta ylös. Äiti kävi monta kertaa ovella hoputtamassa. Puoli yhdeksältä muistin, että meillä on tänään luistelua. Iskän ja äidin korvista tupsahti savua, kun sanoin sen. Pikkuveli roikkui jo isän käsipuolessa ja äitilläkin oli eväät käsissään. Ne yritti etsiä luistimia ja kypärää ja kypäränvisiiriä minulle, mutta en kuolemaksenikaan muista mihin ne viimeksi jätin. Iskä huusi jo aika lujaa ja jos kirosanoista saisi euron niin muutaman olisin tienannut. Sitten ne sanoivat, että: "No, juokse sitten ympäri kaukaloa!" Yritin vielä lievittää tilannetta silleen, että syytin opettajaa liian myöhäisestä ilmoittamisesta. Sehän sanoi vasta eilen, että tänään on luistelua. Ei olisi kannattanut sanoa niin. Äiti huusi kyllä tosi kimeästi, että menisitkö mielihyvin tänään luistelemaan, koska niin on päätetty syyskuussa, jos olisi 45 astetta pakkasta????!!!! Vei ne mut kuitenkin kouluun.
Terveisin: A
Aamu meillä: Ihme porukkaa meillä... Hirvee kanta-astunta heti aamusta ja kaikki jotenkin kierroksilla. Päätin pysyä poissa tieltä ja makasin sohvalla peiton alla. Miten muka voi olla piilossa hiljaa ja liikkumatta ja samalla pukea vaatteita??? Kokeilkaapa vaan, ei onnistu. Mutta eihän noille käy mikään. Sitten kimitetään mullekin aamupalasta ja vessasta ja vaatteista. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä, niin ne muut ehtivät hukkaamaan mun hanskan etsiessään veljen luistimia. Otin eriparihanskat ja menin pyörällä kouluun, vaikka isoveli menikin äitin ja iskän kyydillä.
Terveisin: B
Aamu meillä: Heräsin, kun iskä nousi sängystä. Syöksyin ovelle, ettei se unohda minua. Heiluttelin siinä häntää joutessani. Iskä joi kahvit ja huuhteli kupin. Huuhteluäänen kuullessani alan hyppiä paikoillani takajaloillani. Olen huomannut, että se naurattaa kaikkia. Nuorin isoveljeni halaili minua kovasti. Joskus vähän pelottaa, mutta toisaalta siltä saa parhaiten ruoanjämiä, joten kestän aika urheasti rutistukset.
Terveisin: Remu
A:n, B:n, C:n ja Remun pyynnöstä kirjoitti Akka
Eipä tähän ole juuri lisättävää :S Terveisin: S.A.
edit; Sen verran lisättävää kuitenkin, että jos eräs julkisuudessa esiintynyt kotiäiti olisi ollut tänä aamuna meillä, hän olisi ollut vilpittömän onnellinen lasten päästessä natsikouluun ja natsihoitoon natsiMartan kynsistä.
9 kommenttia:
Monennenkohan kerran kiiruhdan sanomaan hymyn vielä karehtiessa suupielissäni, että SULLA SE ON SANA HALLUSSA!!! :)
Tosin en kuuna päivänä tohtisi jatkaa aloittamaasi listaa omalla versiollani -sen verran hiljaista ja hidas tahtista on tämän työttömän yksinäinen aamu. Kaikkea pitäis vaan en ole vielä...
Ja menenkin samantein NYT tiskaamaan ja sitten sinne suihkuun ja sitten kaupoille vähän huuhteluainetta ja (tupakan.)filttereitä ostamaan ennen kuin ilta tulee. Moikkis!
*reps* x) Täällä myös lapset luulee että äiti on menettänyt viimeiset järken hippeet, kun räkättää täyttä naurua yksinään tietokoneen ääressä!! =D
Miekin täällä taas hihittelen itekseni. Mutta jos kestät kuulla tämän: 17-vuotiaat muistaa kertoa asiasta tasan samana aamuna kun pitäisi viedä sukset / monot / luistimet / lumilauta.... kouluun, ja siinäpä sitten varastosta lähdetään etsimään samanparisia suksia ja sauvoja, lähtöön aikaa 3 1/2 minuuttia. P.S jatkokertomusta jatkettu osalla 9.
Hih! Olipa siinä. Kyllä voi tosiaan olla monimuotoista tuo aamu, kun on useampia liikkeellä yhtaikaa. Meillä tulee ruuhkaa aina suihkussa, vessassa JA jääkaapilla...
Blogissani on sinulle jotain! =o)
Loppukommentti oli rautaa! :DDDDDDD
on vielä yöpaitasillaan (se raidallinen) tultava kommentoimaan iltaista keskusteluani Kääpiön (se lapsenlapsi) kanssa:
k: meillä on huomenna talviliikuntapäivä,
l: aha, hiihdättekö vai luistelette?. k: hiihdetään,
l: onko sulla sukset ja monot? (tarkoitin että valmiina),
k: monot on liian pienet mutta sukset ja sauvat on,
l: voiko tavallisia kenkiä käyttää?, k: ne sukset on a-tädin luona,
l: aha, ehdittekö hakea ne aamulla?, k: ei ku mä meen jo kasiksi kouluun; l: no millä sä sitten hiihdät?,
k: koulun kakkasuksilla....
jos ei olis oltu mesessä olisin häpäissyt itseni nauramalla täyteen ääneen. nyt en häpäissyt, nauroin vaan, vedet silmissä.
niin että osataan sitä etelässäkin.
Olet ihana! Lapsiperheiden aamut ovat kuin suljettu salainen sisäpiiri, jonka me kaikki tunnistamme ja nyökkäilemme tietäväisesti hymyssä suin: ihanaa jakaa tämä muiden kanssa.
Loppukommenttikin onnistui osumaan naulan kantaan.
:D:D Tämä on ihana. Muillakin siis noita aamuja;)
Näin se vaan menee - meilläkin!
-kukkuluu, myös kolmen pojan äiti
Lähetä kommentti