Pakkasta pitelee. Hyvä juttu, sitähän tässä on odoteltu. -25 lukemat vilkkuu mittarissa. Auto vaan ei lähtenyt käyntiin ja boosterissakin oli akku tyhjänä. Niin, että tätä menoa olen kohta ylikunnossa, kun ensin puljautuu hallilla ja sitten juoksee räkä poskella töihin. Ja arvatkaapa mitä muuta? No semmosta, että mulla ei ole täällä ruokaa. Eineskatkarapukeitto on viime vuodelta. En taida kokeilla onneani pelittääkö se vai ei.
Kerron kumminkin hyisen kylmän muiston männä vuosilta, kaikessa viileydessään muisto jaksaa lämmittää. Elettiin vuotta 1999 ja tammikuun loppua. Olimme A:n (n. 1,5 v.) kanssa Sodankylässä kylässä. Ukko oli Ivalossa. Silloin mitattiin Kittilässä 51,5 asteen pakkaslukemat eikä Ivalossa tai Sodankylässäkään noista lukemista kauas jääty. No, ilma oli niin kylmää ja kuivaa, ettei ulkona yksinkertaisesti pystynyt olemaan. Hengittäminen sattui kurkkuun, sieraimiin ja tuntui, että kaikki hiukset ja ihokarvatkin jäätyy pystyyn ja katkeillen rapisee maahan. Mutta, mikäpä se tuvan lämmössä ollessa. Ruokaa, lämpöä ja hyvän ystävän seuraa riitti, niin eipä ollut Akalla valittamista, ei.
Toista oli Ukolla kavereineen. Miehet olivat siis miesporukalla mökillä ja ihan todellisella mökillä, ei missään huvilassa. Moottorikelkalla piti mökille kulkea ja puut olivat hakkuussa. Vesikin juoksevaa, jos vaan juosta jaksoi. Kelkka jäätyi tämän tästä ja miehet kantoivat uuninpesästä palavia halkoja kelkan alle, jotta siten saatiin kelkkaan lämpöä ja päästiin vähän eteenpäin.
Erityisen hurmaavana pidän tarinassa tätä seuraavaa kohtaa: Mökillä oli ulkohuussi! Ukon sanoja lainatakseni: "Aamulla piti juoda pannullinen kahvia ja polttaa aski tupakkia, että saattoi vessaan mennessä olla ihan varma siitä, että jotain tulee! Eikä muuten tarvinnut Aku Ankkaa ottaa mukaan!"
Kelin lämmetessä -30 asteeseen tuntui oikeasti ihan kesäkeliltä. Sanomalehden haku t-paita päällä oli täysin ok. Aika jännä juttu tämä ihmisen keho. Kaikkeen se tottuu.
Niin ja tuo otsikko: Käytännön kauneusvinkki. Unohda huulirasva tai käytä sellaista laatua, jossa salainen ainesosa on *aqua* ja ulkoile paljon. Nuole huulia säännöllisesti. Ihan hetkessä alat tuntea huulissa kihelmöintiä, ne turpoavat ja punastuvat, kuin niissä olisi pigmentointi! Vaviskoot Hunter Tylo, Lisa Rinna ja Janice Dickinson!
Eipä täältä tämän kummempaa sitten! Keskiviikon jatkoa!
S.A.
5 kommenttia:
:D Hauska tarina. Täytyy muista tuo Botox-vinkki ;))
Heh! Olipa siinä tarina - mökkielämä pakkasella voi herätellä mielikuvitusta esiin, että pärjää. Ja tuota "koti-botoxia" on kyllä tullut joskus itsekin testattua. Auts! En suosittele!
On mahtanut miehillä vähän nakertaa silloin siellä mökillä... :D Mulla on jo omasta takaa sen verran paksut huulet, että tuolle Botox- vinkille tuskin tulee käyttöä. Mutta hyvä ja halpa vaihtoehto niille jotka sitä tarvii ;)
Hahaa, siinä taitaa tulla oikein huulikiilto kaupan päälle! Tällaiselle huulirasvariippuvaiselle, kuten minä, tuokin olisi vielä kokeiltava konsti.
Mutta siis teillähän on ihan hurja pakkanen! Minä ahdistun täällä jo huomisesta töihin lähdöstä, kun on luvattu vähän kymmenen asteen alapuolelle...
Oli se vain kylmä! Autolla ei voinut ajaa, renkaat olivat neliskanttiset. Kävelin töihin ja yritin hengittää paksun kaulahuivin läpi. Tosiaan, kelin lämmettyä sinne -30 hujakoille tuntui siltä, että ulkona tarkenee jo ilman takkia.
Ja olen samaa mieltä, hurmaavin kohta jutussa oli tuo ulkohuussissa käynti ;)
Lähetä kommentti