Kävin vuosi sitten hammaslääkärissä. Olin pinnannut siitä kokonaista kolme vuotta ansioituneesti ja tilannehan ikäänkuin "räjähti" yhdessä yössä täyteen kaaokseen. Hörppäsin aamulla aivan normaalisti suuren kulauksen maitokahvia ja löin siltä istumalta Ukkoa otsaan. Tiedättekö sen järjen vievän vihlaisun? Päälaki nousee kattoon. Ukko oli ihmeissään saamastaan läpsystä, jonka perustelin sillä, että jos minulla sattuu, niin kohtuus on, että sinullakin sattuu, ihan myötätunnosta vaikka.
Vessanpeilistä reikäkohtaa tutkiessani tein diagnoosin Järkyttävästä Kraaterista. Näillä sanoilla sain ajan heti kahden tunnin päähän. Paitsi ensin soitin hammasteknikolle, joka kysyi, että onko ne sun hampaat suussa vai lasissa? Fuuffa, toiftaifekfi. No, soitapa sitten hammaslääkärille...!Tosiaan sain ihan mahdottoman äkkiä sen ajan kuitenkin. Hammaslääkäri, jo hyvinkin eläkeikäinen herra katseli "järkyttävää kraateriani" ja ehkä hieman vähätteli tuskaani sanoen, että jos olisit ollut tämän hampaan kanssa vielä vuoden, tietäisit mitä on "hirvittävä hammassärky ja järkyttävä kraateri". Juu, en aio kokeilla.
No, sittenpä päästiin tositoimiin. Lääkäri korkkasi hampaan auki. Antoi minulle KÄSIPEILIN, että voin katsoa itse, miltä se hammas näyttää sisäpuolelta. Sillä rautatikulla kaivettiin ja tökittiin hampaan sisäpuolta, joka lääkärin sanoja lainatakseni oli"sulatejuustoa". Ja just se hammas, jonka vieressä oli Mynthon-tasku. Söin siihen aikaan paaaaljoon pastilleja ja sujautin aina siihen samaan taskuun pastillin parkkiin, kun puhuin tai välillä muuten vain. Selvä syy-yhteys löydetty!
Kävin kaiken kaikkiaan kolme kertaa sulatejuustohampaineni korjuulla. Nyt tästä sitten viisaus 70-80-lukujen lapsille. Hampaat on pinnoitettu silloin aikoinaan teräksen koviksi, mutta jos pöpö menee jostain välistä hampaan sisään, niin siellä se saa tehdä kaikessa rauhassa tuhojaan. Kulissit (päälliset) kyllä pysyy pystyssä!
Ja mistä tämä vaahtoaminen tänään? No vannotin hammaslääkäriä, että huolehtivat minun hampaistani soittamalla joka ikinen vuosi tarkastukseen. Ja soittavatkin sitten sinnikkäästi niin monta kertaa, että vastaan. Tänään oli SE päivä.
REIKIÄ NOLLA!!! JUHUU!!! (Vähän hammaskiveä, tai no oikeasti aika paljon ja sovimme, että sitä jyrsitään... eikä kun hiekkapuhalletaan puolivuosittain. Anyway. Kesäkuuhun asti saan olla rauhassa juustohampaineni.)
Oli muuten tehokas se peili-juustohammashomma. En syönyt viikkoon mitään. En Mynthonia, mutten kyllä mitään muutakaan. Painonhallinnallisesti älyttömän tehokasta.
Nyt menen peilin eteen ihastelemaan hiekkapuhallettua purukalustoani.
Heippa!
S.A.
6 kommenttia:
voi hyvän taivaan tähden sun juttujas!
mynthontasku?!
miten noin nuorella ihmisellä voi olla mynthontasku?
minulla on myös, tosin ollut jo parikymmentä vuotta, joten toisaalta, ymmärrän hyvinkin.
siihen laitetaan yöksi ksylitolipastilli, vaikka mynthon-, likoamaan ja innostamaan kuivasuisen mummon syljeneritystä.
aiheuttaa vähemmän häiriöitä perheenjäsenissä jotka joskus yrittävät nukkua samassa vuoteessa kanssani.
Kääk! x) En taida syödä sulatejuustoa vähään aikaan... ;-)
Hui. Mä menen tuhat kertaa mieluummin jopa gynekologille kuin hammaslääkäriin...
Tosin tuossa pari vuotta sitten menin rohkeana tyttönä hammaslääkäriin, kun ien oli vähän turvoksissa. Katsoin peilin avulla, että hampaassa on ammottava kraateri. Hammaslääkäri tutki ja tutki ja pyysi lopulta näyttämään sormella missä hampaassa reikä on. Siinä vaiheessa ajattelin ukon olevan täysin sokea... Tökkäsin sormen hampaan päälle ja lääkäri sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että se on paikattu hammas. Eli jostain lapsuusvuosilta on jäänyt sinne purukalustoon yksi tumma amalgaamipaikka ja minä olin varma että se on reikä. Vähän hävetti. Olisi ehkä joskus paljon aikaisemmin kannattanut tutkia oma suunsa, että tietäisi mitä sieltä oikein löytyy!
En ole sitten sen jälkeen kehdannut mennä hammaslääkäriin.
Mutta että mynthontasku, voi luoja sun kanssas...
Auh...tulee mieleen eräs kovan karkin puraisu, jolloin hampaasta lohkesi pala. Oli kesäloma. Ei sattunut eikä tuntunut missään. Kunnes puolen vuoden kuluttua iski järkyttävä hammassärky. Hammaslääkärin mielestä puolet hampaasta oli poissa ja pohdiskeli onnistuuko enää pelkällä paikkauksella. Siinä vaiheessa ajattelin, että mulla on puhelu tuolla käytävällä. Sitten sana juurihoito...teki mieli hypätä ikkunasta ulos. Mutta täytyy sanoa, että oli niin taitava nuori nainen, että eipä sattunut yhtään. Oikeasti! Menen ilolla hänen luo, myöskin kerran vuodessa täsmälleen,jotta vastaavalta välttyisin. Niin ja onnistui muuten pelkällä paikkauksella ;)
Mynthonista en onneksi tykkää ja meillä ei syödä sulatejuustoa, joten...kiitos hyvistä nauruista. Yähhäh.Ääääh. Ja hammaslääkärissä käyntiä vihaan, pelkään, kammoan ja kauhistelen varmaan mummoksi asti. Mulla ei oo vielä Mynthon-taskua. Miten se tehdään?
Mun täytyy nyt ilmaista suunnaton nolo tyhmyyteni. Mikä on mynthon-tasku? Siis tarkoittaako se niin isoa väliä kahden hampaan välissä, että sinne mahtuu pastilli?
Mykistyn kauhusta ja alkaa pyörryttää, kärsin suunnatonta hammaslääkäripelkoa ja yritän unohtaa, että taas helmi-maaliskuussa olisi aika varata tarkistusaika. Apua.
Lähetä kommentti