15.1.09

Parisuhteen koetinkivi; seinäkalenteri.

En nukkunut juurikaan viime yönä. En työntynyt, kuten yleensä, eilen kirjakaupan ennakko-ostoiltaan ja tästä syystä näin järkyttäviä painajaisia siitä, ettei himoitsemiani kirjoja enää ollut. Olinkin sitten aamulla heti yhdeksältä kirjakaupan ovenrivassa. Sain kaikki mitä halusin ja vähän päällekin=) Löytöjä, löytöjä. Mietin, että pitäisi jaotella kirjat kotikirjahyllyssä ostovuosien mukaan. Siitä voisi saada henkisen (hehhee) kasvun kaaren ja näkisi heti kiinnostuksen kohteet, jotka sinä nimenomaisena vuonna ovat olleet tapetilla. Kirjahyllyt kolusin kaupassa joutuin, koska minulla on tapana ruksia ale-lehteen:

X=pakko saada

?=lue takakansi

!=tutkimisen arvoinen

yleissutulla ilmaisen pienehkön kiinnostuksen ko. kirjaa kohtaan.

€=tarkoittaa, että laske välillä budjetti ja mieti!

Rusetti/sydän merkillä varustetaan mahdolliset lahjat, myös itselle ajatellut:)

Siis kirjat olivat nopsaan korissa. Ainoa hankintalistalla oleva juttu oli enää seinäkalenteri. Se on hankalaa joka vuosi. Siis mietin tänäänkin yli tunnin kalenteria! Jos olisin ainoa, joka siihen kalenteriin kirjoittaisi, ottaisin tietysti Martta Wendelinin tai Rudolf Koivun kalenterin. Niissä on niin nostalgiset kuvat! Voi nautinto! Mutta. Meillä kirjoittaa kalenteriin myös Ukko. Kalenteri menee ihan pilalle, jos siinä lukee harakanvarpailla jotain, josta en saa edes selvää. Parhaassa tapauksessa kädellä on sutattu musteet ja kynääkin pitää painaa niin kovaa, että seuraavan kuukauden kuvassa lukee peilikuvana edellisen kuukauden menemisiä. UUUH! Jos vielä ajattelee kehystävänsä kuvia tauluiksi vuoden loputtua, niin eihän niitä vaan voi, jos niistä näkyy liiaksi painettu kynänjälki!!!

Yhtenä vuonna meillä oli minun kalenteri ja Ukon kalenteri. Sinä vuonna ei taidettu koskaan olla oikeaan aikaan missään. Eli ei onnistunut sekään.

Sitten olen yrittänyt olla nopea ja näppärä ja ehtiä kirjoittamaan sievällä kynällä ja käsialalla tärkeät asiat kalenteriin ennen Ukkoa. Vaan niin se p****le jossain välissä ehtii sutata jonkun katsastusajan tai muun tyhmän jutun siihen.

Tämähän ei ole niitä asioita, jotka nostetaan pöydälle silloin, kun keskustellaan parisuhteesta ja toiveista ja mahdollisista ristiriidoista. Ei sitä vaan voi sanoa toiselle päin naamaa, että eniten vituttaa, kun kirjoitat kalenteriin niin rumasti. Niuhonleimanhan siitä otsaansa saa.

Eipä tässä tällä erää tämän kummempia.

S.A.

Niin se kalenteri! Se on Suomen Luonto kuvina. Nätit kuvat siinä on! Mutta en minä niistä kuitenkaan tauluja tee, eikä se ole niin justiinsa, jos joutsenen selässä lukee: muista varata hammaslääkäri.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vau, kalenteri ja parisuhde - aivan uusi ulottuvuus :)
Mutta oi, olet saanut hyvä kirjasaaliin. Minen halunnut edes katsoa ale-luetteloa, kun ei ole sattuneesta syystä tänä vuonna varaa kirjoihin :( Tosin olen muutenkin yrittänyt hillitä kirjahimoani, kun niitä on jo jokusia (seinällisiä!).

Anonyymi kirjoitti...

Kunhan toivut tuosta kalenteriasiasta, niin kerrothan myös, mitä kirjoja ostit, terv. kirjahullu-Hanni

Ystäväni mies on työmatkoilla ulkomailla niin paljon, että vaimo välillä kyllästyy. Kun kerran taas oli kalenteriin kirjoitettu matkakohde, sai vaimo pultit. Kalenterissa luki: Flubenol, ja vaimo tiukkasi, että mihin maailman kolkkaan sitä taas ollaan menossa. Hieman tunnelmaa vesitti se, että mies kertoi Flubenolin olevan matolääke, joka pitää antaa koiralle tuona päivänä..

Anonyymi kirjoitti...

Mun Viivi & Wagner on niin vähillä merkinnöillä, että voisin kehystää kuvat vaikka heti ellen pihtailisi niitä lukematta aina oikean kuukauden kohdalle saakka...Siis niitä kuvia ja tekstejä -ei merkintöjä... ;)

TaiNa kirjoitti...

oh, meillä ei mies onneksi kirjoittele kalenteriin vaan käskee minun kirjoittaa ylös! Mulla ehdoton on se, että kalenterissa täytyy olla se tasku, mihin voi nakata kaikki muka-tärkeät paperit. Tänä vuonna äiti toi meille Suomesta kalenterin jossa on jokaisen kuukauden kohdalla oma törkytasku, mahtavaa! xD

Nana kirjoitti...

Yhteinen kalenteri, tulipa kuristava tunne kurkkuun...Oma kalenterikin tuottaa ahdistusta, en jaksaisi sitäkään ylläpitää.
Hieno kirjasaalis! Minä käyn lainaamassa isältä, joka lukee kaikkea ja aina...

Anonyymi kirjoitti...

Hehee, näköjään kalenteriongelmat on taas näitä "normaaleja" parisuhdeongelmia. Meillä herran on merkittävä kaikki tärkeät jutut kännykän kalenteriinsa, ja mähän en niistä sitten tietenkään tiedä mitään... Sitten hän ihmettelee, että "aimitenniinettiedä, siellähän se on kalenterissa." HUOH!

Anonyymi kirjoitti...

Heh! Meil onki sellane seinäkalenteri, mis o jokasel omat ruurut - jopa sil yhteisel tekemisel. Siin saa harrastaa harakavvarppai, kuha pysyy omie rajoje sisäpualel. =oP

Tairetaa ostaa sellasii viäl lasten kottoo poijeski muutettuu, sit laitetaa vaiks koiril oma ruurukko (Mimil koiratanssii ja Kissil näyttelytouhui)...

Se o ollu näppärä!

Anonyymi kirjoitti...

Kukkuluu totetaa olevansa myös samantyyppinen käsiala-natsi, jonka systeemit menee pilalle, jos joku muu suhertaa epäsiististi :D

Anonyymi kirjoitti...

By the way ja osta tie... Mul on sama kalenteri :oD

ja vähänkö harmittaa ku jäi ennakkoostoiltaan menemättä..ois kans pari mitä pitäs saaha..ja tietennii ha-la-val-la.