Parisuhteen koetinkivi; seinäkalenteri.

En nukkunut juurikaan viime yönä. En työntynyt, kuten yleensä, eilen kirjakaupan ennakko-ostoiltaan ja tästä syystä näin järkyttäviä painajaisia siitä, ettei himoitsemiani kirjoja enää ollut. Olinkin sitten aamulla heti yhdeksältä kirjakaupan ovenrivassa. Sain kaikki mitä halusin ja vähän päällekin=) Löytöjä, löytöjä. Mietin, että pitäisi jaotella kirjat kotikirjahyllyssä ostovuosien mukaan. Siitä voisi saada henkisen (hehhee) kasvun kaaren ja näkisi heti kiinnostuksen kohteet, jotka sinä nimenomaisena vuonna ovat olleet tapetilla. Kirjahyllyt kolusin kaupassa joutuin, koska minulla on tapana ruksia ale-lehteen:

X=pakko saada

?=lue takakansi

!=tutkimisen arvoinen

yleissutulla ilmaisen pienehkön kiinnostuksen ko. kirjaa kohtaan.

€=tarkoittaa, että laske välillä budjetti ja mieti!

Rusetti/sydän merkillä varustetaan mahdolliset lahjat, myös itselle ajatellut:)

Siis kirjat olivat nopsaan korissa. Ainoa hankintalistalla oleva juttu oli enää seinäkalenteri. Se on hankalaa joka vuosi. Siis mietin tänäänkin yli tunnin kalenteria! Jos olisin ainoa, joka siihen kalenteriin kirjoittaisi, ottaisin tietysti Martta Wendelinin tai Rudolf Koivun kalenterin. Niissä on niin nostalgiset kuvat! Voi nautinto! Mutta. Meillä kirjoittaa kalenteriin myös Ukko. Kalenteri menee ihan pilalle, jos siinä lukee harakanvarpailla jotain, josta en saa edes selvää. Parhaassa tapauksessa kädellä on sutattu musteet ja kynääkin pitää painaa niin kovaa, että seuraavan kuukauden kuvassa lukee peilikuvana edellisen kuukauden menemisiä. UUUH! Jos vielä ajattelee kehystävänsä kuvia tauluiksi vuoden loputtua, niin eihän niitä vaan voi, jos niistä näkyy liiaksi painettu kynänjälki!!!

Yhtenä vuonna meillä oli minun kalenteri ja Ukon kalenteri. Sinä vuonna ei taidettu koskaan olla oikeaan aikaan missään. Eli ei onnistunut sekään.

Sitten olen yrittänyt olla nopea ja näppärä ja ehtiä kirjoittamaan sievällä kynällä ja käsialalla tärkeät asiat kalenteriin ennen Ukkoa. Vaan niin se p****le jossain välissä ehtii sutata jonkun katsastusajan tai muun tyhmän jutun siihen.

Tämähän ei ole niitä asioita, jotka nostetaan pöydälle silloin, kun keskustellaan parisuhteesta ja toiveista ja mahdollisista ristiriidoista. Ei sitä vaan voi sanoa toiselle päin naamaa, että eniten vituttaa, kun kirjoitat kalenteriin niin rumasti. Niuhonleimanhan siitä otsaansa saa.

Eipä tässä tällä erää tämän kummempia.

S.A.

Niin se kalenteri! Se on Suomen Luonto kuvina. Nätit kuvat siinä on! Mutta en minä niistä kuitenkaan tauluja tee, eikä se ole niin justiinsa, jos joutsenen selässä lukee: muista varata hammaslääkäri.