12.6.09

Lukihäiriöinen hirvikoira eli hiirikoira.

Terve! Ollaan sitte oltu tuolla mökillä; iskä, minä, kaksi velipoikaani, yks iskän kaveri ja sen iki-ihkut tytöt:). Mutta vitsi, että ne tytöt on sitten touhukkaita. Toinen kantaa ko-ko-a-jan käpyjä, että joku heittelis niitä, että se sais taas hakea niitä samoja käpyjä. Minä ajattelin, et se olis kivaa ja kokeilin... mutta aina kun lähdin hakemaan sitä heitettyä käpyä, unohdin ihan tyystin mitä olin tekemässä. Menin sitten käymään vähän pissalla ja haistelemassa metsän tuoksuja. Iskä näytti jotenkin murheelliselta, kun palasin takaisin tyhjin suin. Se heitti uuden kävyn ja minä lähdin touhukkaana hakemaan, kunnes *pufff* jotenkin se vaan taas hävisi päästä mitä minun pitikään tehdä. Aika tyhmä leikki minusta.


Sitten toinen juttu. Nää pimut kuulemma osaa ja tykkää kulkea metsällä. No fine, mennään sitten, ajattelin. Mentiin autolla johonkin paikkaan... odottakaas, muistelen... Joo se oli ampumarata. Niin siellä tytöt kävivät aivan vauhkoiksi ja minä tohotin mukana. Iskä ja sen kaveri ottivat semmoisen mustan pitkän esille ja yhtäkkiä! VOI PERK..., jos käyttäisin housuja, niin olisin päästänyt kyllä löysät pöksyihini. Säikähdin ihan sikana (voiko koira säikähtää sikana?). Päässä oli vain yksi ajatus: piiloon, piiloon, PIILOON! Luojan kiitos, auton ovi oli jätetty auki ja pääsin työntymään kuskin penkin alle. Olin siellä koko loppuajan piilossa ja varmuuden vuoksi vielä mökille palattuamme vietin siellä tunnin. Siinä mustan pitkän kanssa touhuamisessa ei ole mitään järkeä, ei niin pienintäkään. Siis kyllähän minäkin pidän hirvenlihasta ja linturuoista, mutta jos niiden saamiseksi tarvitaan sitä mustaa, niin minulle riittää äiteen metsästämä "royal canin". Sen saamiseksi riittää aseeksi semmoinen muoviläpyskä.

Iskä ja iskän kaveri kertoivat mammalle tämän niiden mielestä hervottoman hauskan jutun. Iskä veisteli, että tarvitaan kotiin vain starttipistooli, niin minäkään en enää karkaile, vaan kyhjään piilossa sohvan takana. Äiti sentään silitteli minua ja sanoi: "Ei kaikkien koirien tarvitsekaan olla rohkeita, kyllä pelkurikoiriakin tarvitaan." Iskä ei älynnyt lopettaa, vaan jatkoi vielä, että tosiaan tuota "voidaan käyttää metsästykseen avomaastossa" (rotumääritelmässä mainittu) ja iskä irvileuan sanoin muotoiltuna: "Totta tosiaan avomaastossa ja jousipyssyllä!"

Jos täällä Susikairassa on kaksi tyypillistä harrastusta: metsästys ja kalastus, niin voin kertoa, että pidän tuon jälkimmäisen harrastamisesta huomattavasti enemmän.

Eipä täällä tämän kummempia, terkuin:

Remu

7 kommenttia:

Purppura kirjoitti...

Hymyilyttää :D Rapsutuksia hiirikoiralle!

Hipinrouva kirjoitti...

:D kiva kuulla Remustakin! En mie heemostu, kiitos vain kommentista! Oottelen kaikessa rauhassa, ja ehkä jopa unohdan koko asiankin, onpa sitten yllätystä kerrakseen jossain vaiheessa!! Mukavaa viikonloppua!

stansta kirjoitti...

Voi Remu ressukkaa! Saa pelkurikoiriakin olla, minun mielestä!
Ihanaa viikonloppua toivottaa blondi Espoosta...

Hehkuvainen kirjoitti...

Hihih :). Kyllä Remulla on järki päässä: jos jossain pyssy pamahtaa, kannattaa loikata turvaan.

Sipulix kirjoitti...

Remu, elä huoli vaikka ne nauraa. Pyydät ja perkaat muutaman kalan niin hymyt hyytyy!

Riepu kirjoitti...

Voi Remu raukkaa. Anna sille suukkoja ja rapsutuksia minun puolesta :)

Patina kirjoitti...

Ihana Remu... ei kaikkien tarvi olla hirvikoiria... hiirikoirat ne vasta onkin suloisia! ;)