24.6.09

Palvelukseen halutaan: Vanhoille piirretyille värittäjä.

C:n elämä on ihan nyrjällään, kun tämän viikon hoitoonkuskauksista vastaan minä. Jos matkaan meneekin vain 5 minuuttia, niin saamme siihen tuhrattua 50 minuuttia kaikkine kiemurteluineen ja tappeluineen. Se sentään on kivaa, että vaatteita ei tarvitse paljoa olla, joten pukemiskiemurteluilta vältytään. Aamulla C ei suostu nousemaan autoon, eikä vastaavasti hoitopaikan pihalla autosta. Vastaanharaava 3-vuotias on sekä voimakas, että yllättävän ketterä. Joka ikinen aamu show päättyy itkuun ja siihen, että viimeisenä näen kädet harallaan ja naama punaisena huutavan pojan ikkunassa ja hoitajan joka heiluttaa lapsen kättä ikään kuin vilkutukseksi. Itselläkin itkettää kiukusta ja vähän myötätunnostakin. Myötätunnosta lasta ja hoitajaakin kohtaan.

Sama show käydään toisin päin, kun haen C:n hoidosta. Kotiin ei missään tapauksessa haluta lähteä, eikä nyt ainakaan äidin mukana. Hiekkalaatikolla järjestellään hiekkaleluja, eikä lotkauteta korvaakaan äidin tai hoitajan puheille. Lopulta itkevä ja rimpuileva kannetaan päättäväisesti autoon, aloitetaan matka kotiin. Viiden minuutin päästä kotipihalla, mikäli poika on vielä tolkuissaan, hän karjuu, että autosta nyt EN AINAKAAN nouse. Usein kuitenkin on uni ehtinyt saavuttaa pienen taistelijan. Nukkuvana kannan sohvalle ja siinä sitten lepäillään pahimmat väsyt ja kiukut pois. On se oikeasti rankkaa olla pieni poika, joka ei tiedä mitä tahtoo vai tahtooko mitään.

Mutta siitäpä sitten hauskempaan asiaan;D Menin eilen pahaa aavistamatta Hehkuvaisen luo kylään ja törmäsin siellä Nikke Knattertoniin. Niinpä illalla youtubetin jaksoja ja voi, mikä ihana nostalgia valtasi mielen. Hieman häpeillen esittelin lapsuuden sankarini B:lle, joka suureksi hämmästyksekseni ihastui Nikkeen täysillä ja sitten olikin illan ohjelma paketissa. Lököasento sohvalle, B kainaloon, läppäri Deen päälle ja mehut ja popcornit käden ulottuville:) Ukolle ja C:lle tiukkaakin tiukempaa komentoa: "Olkaa hiljaa! Jännä kohta!"

B totesi jossain välissä, että: "Vähän siistiä, kun joku on jaksanut värittää nää jaksot tonne youtubeen!" Kysyin, että: "Miten niin värittää vai tarkoititko, että siirtää?" B katsoi minua hölmistyneenä ja kysyi, että: "Oliko sun lapsuudessa muka piirretyissä väritkin?!"

:) S.A.

5 kommenttia:

liskonainen kirjoitti...

päivän piristyksellä taas, kuittaan käyneeni!

yksi asia minua on askarruttanut, missä dee syntyy?
toimiiko se teidän ihana osasto siellä vai joudutteko lähtemään taipaleelle?

nimim. haltijakummi

Hehkuvainen kirjoitti...

Hahaa, hyvä Nikke! :D Minä luulin pienenä, että äidin lapsuudessa koko maailma on ollut mustavalkoinen.

stansta kirjoitti...

Heippa! Olen tässä pikaisella anteeksipyyntöreissulla eli ANTEEKSI kun olen ollut 'hiljaa'! On ollut paikattavaa jussin jälkeen ja huomenna vielä hammaslääkäri. Sitten pitäisi olla niin fyysiset kuin henkiset vammatkin suht kunnossa...
Palaan paremmalla ajalla lukemaan kaiken väliin jääneen ja toivotan helteistä loppuviikkoa!!! :D

Holly kirjoitti...

Muistan kyllä, miten raahasin aikoinaan omaa kaksivuotiastani päiväkodista kotiin. Kävelimme - siis minä kävelin, kannoin salkkua, käsilaukkua ja reporankana eli lepolöysänä itseään roikottavaa kaksivuotiasta. Otin kiinni, mistä sain, talvella jostain kohtaa haalaria. 500 metrin matkaan meni aikaa ja hermoja... Vuoroin putosi lapsi, vuoroin joku laukuista.

Nyt tapellaan siitä, kauanko ollaan maalla ja koska sieltä pääsee pois. Autossa epeli on alta aikayksikön, kun lähdetään kaupunkiin!

Sipulix kirjoitti...

Meidän naapurissa on Nikke-arkisto ja jostain syystä siellä viihtyy äidin lisäksi myös lapset :DDD