20.7.09

Miehet (ja vähän naisetkin).

Pellon pientareella heitti tuonne kommenttilootaan hauskan pohdinnan: Kuinka saada mies innostumaan alkuhuuman jälkeenkin piha yms. omakotitalotöistä? Olen tässä makustellut herrrkullista aihetta ja kuten hyvin tiedätte, niin kaikki mitä nyt kirjoitan on synkällä vakavuudella ja sydänverellä rustattu. Piti oikein hartaasti miettiä, että onko ihan viisasta kirjoittaa tätä kaikkea tänne, Ukkokin nimittäin joskus tätä lueskelee. Mutta no, menköön!

Miehiin toimii ihan selvästi samat konstit kuin uhmaikäisiin. Annetaan näennäinen valinnanvapaus. Siis tähän tapaan: "Leikkaatko nurmikon vai trimmaatko kukkapenkkien reunat?" "Kuoritko perunat vai grillaatko lihan?" Eli miehelle jää voimakas tunne siitä, että hän on päättänyt itse tehdä jonkin asian, vaikka tosiasiassa hän on saanut päättää kahdesta työstä sen, joka miellyttää itseään enemmän.

Meillä tilanne on sinänsä vähän poikkeuksellinen, koska minä oikeasti pidän kaikesta remontoinnista ja ns. miesten töistä. Haastetta tässä tuo se, että miehen varpaille ei saa koskaan astua. Eli jos itsellä on varmaa tietoa siitä, miten jokin työ/korjaus tulisi suorittaa, niin sitä ei saa töksäyttää miehelle. Missään tapauksessa. Oikea toimintatapa on heittää jossain iltapalan lomassa (kun ei olla tekemässä ko. työtä) ajatus ilmaan. Siis: "Otatko paahtoleipää? Kuulin muuten, että pensaiden siirto on tosi näppärää tehdä sillä ja tällä tavoin. Keitänkö kaakaota?" Ja nyt on siis viehe heitetty. Odotellaan muutamia päiviä. Sitten yhtenä kauniina päivänä mies tulee posket innosta punaisina ja täpinöissään kertomaan kuinka hän on juuri keksinyt miten kannattaa siirtää se pensas! Ei pidä yllättyä siitä, että se konsti on juuri sama, jonka aiemmin olit kertonut. Tässä vaiheessa pidetään besserwisseröinnit visusti takataskussa ja otetaan ihastuneen hämmästynyt ilme kasvoille ja huudahdetaan: "Oi miten mainio idea! Tehdäänkin se nyt heti!!"

Yksi loistava tapa saada mies tekemään hommia on tehdä/yrittää tehdä itse. Kun mies on korjannut tarpeeksi monta sivutuotteena syntynyttä kaaosta, hän osaa suhtautua melko vakavasti ilmoitukseen: "Jos sinä et tee, niin minä teen sen sitten itse!" (repsottavan saranan korjaus pikaliimalla yms.)

Joku pikkuremontti tulee näppärästi hoidettua, kun mietiskelee ääneen, että: "Kukahan osaisi vaihtaa tuon suihkuhanan?" Sankarimies röyhistää rintaansa ja vastaa: "No se nyt ei ole hankalaa! Kyllä minä osaan!" Ja tähän ei taas töksäytetä mitään julmaa tyyliin: "No miksi et sitten ole s****na vaihtanut sitä?!" Ehei. Tähän vastataan taas silmät hämmästyksestä pyöreinä: "Ihanko totta!? Osaisitko? Minä ajattelin, että siinä pitää olla kyllä vähintään vesimiehentutkinto. Saakohan niitä hanoja ihan noin vain vaihdella?"

Ja tätä rataa:D Miehet on, siinä missä me naisetkin, kuitenkin aika turhamaisia otuksia. Vai miten on? Jos mies ylistää tekemääsi ruokaa maasta taivaaseen ja takaisin, mainostaa sitä jopa kavereille, niin ettekö muka ala pitää sitä ruokaa bravuurinumeronanne, jota tarjotaan kruunaamaan arkea ja toki sitten vieraillekin? Ja ihan vähän posket innosta punehtuneena...

S.A.

Huh! Ihana pikku pyrähdys pois työasioista, nyt jaksaa taas tarpoa tätä maanantain perinteistä
suota. Mene ja tiedä oliko tässäkään sitä punaista lankaa kuitenkaan! :D

14 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Oli siinä.. Just noin se menee meilläkin, jos ylipäätään on mennäkseen. Meillä mies vaan on niin hämäläinen, että joskus ei hitaasti käynnistyvää konetta saa käyntiin vetääpä sitä tai työntää ;-)
Mutta kaikillehan jää mukavampi mieli silloin, kun voi kokea tehneensä jotain vapaaehtoisesti, ei patistettuna.

Ei vaimoainesta kirjoitti...

Tämänkertainen aiheesi vahvistaa ajatustani siitä, että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettukaan. En nimittäin jaksa tuollaista houkuttelua ja maanittelua ja miehen omanarvontunnon nostoa. Enkä ymmärrä sitä, että jos miheni pärjää kohtalaisetsi työelämässä ja selviää siellä suurimman osan ajasta ilman sihteerin palveluita (ja saa palkkaa enemmän kuin minä) niin miksi kotiympyröissä osaaminen ja tekeminen on niin äärimmäisen haastavaa, että siihen tarvitaan naisen viekastelua?
No jaa, oma purkaukseni ei ehkä kuulu tänne, mutta kun en vain jaksa ymmärtää.

Patina kirjoitti...

Hehee... oli juuri kuin itse olisin asiaa kertonut, sen verran tuttua rutiinia meilläkin... varsinkin näitä "syöttejä" tulee heiteltyä monestikkin...;) ja voi kuinka riemastuttavaa onkaan seurata, kun mies sen omana ajatuksenaan tuo esille ja innosta puhkuen ryhtyy töihin... näin 21 yhteisen vuoden kokemuksella, voin sanoa, että monta riitaa on näillä syöteillä vältetty...

Pellon pientareella kirjoitti...

Heh, huomaa että elät neljän miehen kanssa, hyvät on ohjeet, kiitoksia! :) Sääli vain(?), että olen tällainen vanha polven itsenäinen ja myös ne remontti- ym. työt osaava femakko, joten kaikkiin noihin keinoihin ei oikein sielu siedä ruveta. Ehkä vähän kuitenkin voisi yrittää, esim. tuo vaihtoehtojuttu kuulostaa hyvältä! Itse tekee sitten sitä toista. Ja minä olen juuri se p-mainen muija, joka taatusti ohjeistaa miestä joka asiassa oli se sitten poraamista tai maalaamista... Perinteistä, hengittävää rakentamista ja remontointia harrastavana en edes uskalla ottaa mitään 70-luvun "muovi- ja karhuvillamiestä" hommiin, ei jaksaisi sitä vääntöä... Minkä sille voi, että olen lukenut Talotohtorini kannesta kanteen, tai googlettanut kaksi viikkoa ilmalämpöpumpuista ja lukenut sadat arvostelut ja...

Vaikka itse osaakin tehdä kaikenlaista, olisi vain kiva saada apua, että ei tarvitsisi kaikkea tehdä itse ja yksin, ja onhan seurassa kivempikin tehdä. Nykyinen mies ei vain ole mikään remonttireiska ja ottaa iisisti mieluummin kalassa tai suunnistuspolulla... No, ehkä yritän nätisti kysellä, josko voisimme esim. harrastaa pihalla hyötyliikuntaa viikatteen ja haravan kanssa...

stansta kirjoitti...

Hih, olipa painavaa ja todenperäistä asiaa! Olen itsekin noita keinoja kokeillut ja hyväksi havainnut. Tarvisi vain näin tuoreen suhteen alkumetreillä ja pitkän sinkkuuden jälkeen verestää taitoja. Olen jo nyt huomannut, etten taivu enää niin helposti toisen 'tapoihin' -onneksi Epsoo on ymmärtäväinen Mies ja nauraa minulle kun hoputtelen ja neuvon esim. netin äärellä. Kettuilee takaisin, että "tästäkö nyt painan?". Pelkään vähän sitä kuinka kangistunut olen omiin tapoihini ja osaanko antaa toiselle tilaa hengittää rinnallani. Onneksi meillä törmäykset ovat pehmeitä ja nopeita! :)
Postin pitäISI olla perillä Susikairassa keskiviikkona..! :D

Aimo (terkkuja mökiltä!) kirjoitti...

Heh heh, juuri näin se toimii. Lahjonta, kiristys, uhkailu ja miehille pienenä ekstraherkkuna manipulointi. Hirmuisen hyvin toimii tosiaankin se, kun pohtii ääneen, etää "pitäisköhän tota varten tilata ammattimies". Kummasti saa mieheen puhtia :)

Meillä mies tosin loukkaantui verisesti (sanotaan hyyyyyytävällä äänellä), kun en antanut hänen huoltaa sohvapöytäämme, jonka hän itse oli pilannut laskemalla lakatulle pinnalle kuuman pizzalaatikon. Sohvapöytä laikukkaine lakkapintoineen on edelleen vinttikomerossa ja mies murheen murtama joka kerta sen nähdessään. Aliarvioin kuulemma hänen ammattitaitoaan (huom. mies ei ole missään entisöintihommissa).

liskonainen kirjoitti...

vastaankin tänne. oikeastaan tuo kysymyksesi ansaitsee oman postauksen, se on sen verran oleellinen ja laaja. siispä sellainen taitaa olla tulossa.

vasta vuosien päästä olen ymmärtänyt terävimmän särmikkyyteni lientyneen, voi johtua myös vanhenemisesta. sivulliset sanovat että olen enempi käsikesy kuin ennen, inhimillisempi.

mutta varsinaista persoonallisuusmuutosta ei ollut. joillekin muutos on huimaava, riippuu kokonaan siitä missä kohtaa aivoja tulppa/vuoto on mellastanut.

kiitos kun kysyit.

Anitta kirjoitti...

Minä olen usein antanut miehen sanoa viimeisen sanan. Olen vain antanut kaksi vaihtoehtoa, "valitsetko tämän harmaan, vai tämän harmaan".
Olen myös saanut hommat teetettyä niin, että olen aloittanut työn levittämällä ympärille riittävästi työkaluja ja tarvikkeita. Vähän siinä olen näpräillyt muka. Kun sitten mies kyselee ruokapuolta, niin sanon muiona miehinä "hitsi kun unohtu käydä kaupassa ja tämä homma on vielä kesken, menee vähän myöhemmäksi tänään syöminen, ota vaikka voileipää".

Ruska kirjoitti...

Hauskoja, mutta viisaita ajatuksia Akalla =) Ei tarvitse minunkaan kaukaa hakea tuontyyppistä meininkiä... Harmihan se tietty on, kun soisi menevän toisin nuokin kuviot. Vaan minkäs teet.

girlittan kirjoitti...

Täsmälleen näillä meilläkin mennään, eikä miestä häiritse edes se että tietää minun moisia juonia käyttävän, pääasia että rauha säilyy maan päällä. Erityisen ahkerassa käytössä meillä on tuo "soluta keskusteluun näppärä vinkki" -taktiikka, ja sehän toimii joka kerta ;)

Hanni kirjoitti...

Nyt otit kyllä riskin, kun menit tänne kirjoittelemaan tuon kaiken, jos Ukkokin näitä lukee... :) mutta tuo keino saada mies luulemaan, että idea oli alunperin hänen omansa, oli mun äitini (ja myöhemmin mun) käytössä silloin kun isä vielä eli. Ja kehumalla mies menee vaikka perse edellä puuhun. Niin, paitsi mun ex, sen takia se onkin ex. Siihen ei tepsinyt mikään keino, ja lopulta väsähdin ja luovutin.

Jane Myrsky kirjoitti...

Minkähän vuoksi minulle sanotaan muutamasta ruuasta, että tee sinä kun olet siinä niin hyvä:D?
Ne on niitä hankalia mm. valko- ja ruskeakastike.
Nykyisin koitan tarkasti olemaan tekemättä mitään niin hyvin, että siihen voitaisiin vedota.

tupakissi kirjoitti...

Juu, nuanhan se PITÄÄS teherä... pitääs osata "viärä" miästä. Mä oon ku "ei vaimoainesta":kin. Onko se sitte feminismiä vai mitä, mutta mä haluaasin olla tasavertaanen. Että mua ja mun toiveetani ymmärrettääs niinku muirenkin ihimisten. Tai sitte moon vaan niin oikoonen, notta en osaa toista oikialla lailla arvostaa... :(
Moomma ny ollu 24 vuatta yhyres, iliman papin aamenta. Monta turhaantumista olsin itteltäni säästäny, ku olsin osannu ja keherannu heittäytyä naiseksi...

jaana kirjoitti...

Voi, jokainen joka on parisuhteessa, tietää että on olemassa joitakin asioita joita ei sanota suoraan vaan niihin on omat jujunsa. Ja ne jotka eivät näitä käytä, eivät ole parisuhteessa. Kun niitä jujuja on kenen tahansa kanssa, niin miksei sitten oman ukkokullan kanssa jonka kanssa jaetaan monta hetkeä.
Minä allekirjoitan kaiken kirjoittamasi ihan täysin ja vaikken joka päivä käyttäisikään, niin joskus kuitenkin. Samalla tavalla se mies minua pyörittää, minun tietämättäni. Osa vastakkaisen sukupuolen viehätystä. :)

Hyvää viikonloppua Susikairaan, me mennään Korvualle viikonlopuksi, ei niin kamalan kaukana ollakaan...;)